Muistaako kukaan sellaista aikaa, kun Suomessa oli arvossaan tuollainen hyve kuin rehellisyys?
Esim. Kari Tapio -vainaa jätti joskus keikat väliin kun pullon korkki ei mennyt millään kiinni. Kysyttäessä syytä keikkojen perumiseen mies kertoi asian niin kuin se oli - hänellä oli hirttänyt ryyppy kiinni, eikä hän sen tähden ollut selvinnyt töistään. Hän pyysi anteeksi ja sai, myös tietynlaisen sankarin viitan harteilleen. Kartsa oli rehellinen, suomalainen viinaan menevä mies. Itse ikävä tapahtuma, keikkojen peruuntuminen, jäi äkkiä taakse, koska mies oli myöntänyt virheensä ja syykin oli kansallisesti hyväksytty.
Toisenlaisen lähestymistavan rehellisyyteen tarjoilee päivästä toiseen Suomen lehdistössä edukseen esiintyvä Suomen eduskunta. Irwin lauloi aikanaan kappaleen jonka nimi on "Suomen suurin sirkus".
Viihdettä onkin taas tarjoiltu koko rahalla. Kaikenlaista pikku epäselvää on taas tapahtunut kulisseissa, viimeisimpänä ilakoinnin aiheena esiintymässä on nähty kokoonpano nimeltään ministeri Hautala & Greenpeace.
Vitsi tosin alkaa jo olla hieman vanhentunut, eikä se siksi enää jaksa ketään naurattaa. Aina kun jotain ikävää sattuu, kyseessä on unohdus, työtapaturma, hauska herja tai vahinko. Suomalaiset poliitikot ovat omasta mielestään puhtaita pulmusia, jotka joutuvat median ajojahdin kohteeksi täysin syyttä. Kukaan ei oikeasti palkkaa kavereitaan palkintovirkoihin, diilaa edullisia lautoja tai pesukoneita, ota rahaa teollisuudelta heille myönteisistä päätöksistä, tilaa filosofiaa päivän hintaan kaveriltaan tai pyri painamaan villaisella aateveljien ja siskojen kömmähdyksiä, joista joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Tämän seurauksena aletaan pikku hiljaa saavuttaa sellainen henkinen tila, josta ei ole enää paluuta entiseen. Usko siihen että Suomessa valtaa käytettäisiin oikeudenmukaisesti ja kaikkien kansalaisten parhaaksi alkaa olla mennyttä. Samat naamat kusettavat ihmisiä vuodesta toiseen, eikä kukaan heistä näe omissa tai kavereidensa toimissa mitään väärää.
Ei siinä, kaikki tekevät joskus virheitä, se on inhimillistä. Suuttumusta herättää kuitenkin se, että ihmisille pyritään pokerinaamalla jatkuvasti valehtelemaan, silloinkin kun jäädään kiinni rysän päältä keskellä kirkasta päivää ja housut nilkoissa. Tämä ei menoa haittaa - kokenut poliitikko pystyy tästä huolimatta luupokalla selittämään, ettei hän tiedä mistään mitään ja että hän on menetellyt täysin oikein. Se pistää ns. Harmittamaan tavan tallaajaa. Vallankäyttäjien tulisi toimia jonkinlaisina esimerkkeinä maan tavasta, ja sen he tekevätkin sekä hyvässä että pahassa. Nykyinen poppoo kiteyttää toiminnallaan ajan hengen varsin mallikelpoisesti: Sulle, mulle ja hyvälle veljelle näin paljon, ja ylijäävät roposet noille muille.
On herttaisen yhdentekevää puuhastella joidenkin harmaan talouden kitkemisohjelmien parissa, kun ministerikin teetättää pimeää remonttia kirkkaassa päivänvalossa. Kiinni jäätyään toetaa olevansa vain ihminen. Pimeän työn teettäminen oli väärinkäsitys. En minä mitään tehnyt.
Miksi helvetissä Pekka Perusjätkän tulisi olla lainkuuliainen ja maksaa veronsa, kun ne joilla maallista mammonaa ja valtaa on, elävät kuin lait eivät koskisi heitä lainkaan? Jos lainsäätäjä ei itse välitä laeista, miksi muiden pitäisi? Suomalainen pinna on pitkä ja sitkeä, mutta kun se katkeaa, tapahtuu yleensä ikäviä asioita. Kapakoiden murkkapöydissä kuultava nurina voimistuu, ja sen saamat sävyt alkavat käydä synkeämmiksi. Keskustelupalstoilla muistutellaan jo vuoden 1918 tapahtumista.
"Muutenkin meno näyttää tolkuttomalta, kaikki pitäis kerralla erottaa" lauleskeli kansantaitelijia Goodman jo muutama vuosikymmen takaperin. Miksi miehen laulut tuntuvat yhä vain ajankohtaisilta, ehkä enemmän kuin silloin aikanaan? Hyvän tavan mukaisesta koplaamisesta on siirrytty täysin häikäilemättömään ja avoimeen oman edun tavoitteluun ja rosvoamiseen. Mitäpä jos kaikki seuraavat tätä esimerkkiä? Haluavatko lautakasa-Matit, Käteisjyrkit ja Höpö-Heidit anarkiaa? Onko panssarimersussa turvallista, jos yhteiskunta sen ympärillä murenee käsiin?
-pastori-
