Junalla on hauska matkustaa part III

Valtion rautateiden henkilöstö ei lakkaa hämmästyttämästä asiakaspalvelutaidoillaan. Pitkien jouluvapaiden jälkeen ajauduin jälleen ajelemaan kohti sivistyksen kehtoa - Tamperetta - leppoisalla ratakyydillä. Juna oli luonnollisesti tupaten täynnä lomilta palailevia matkustajia. Monesti matkaan (sukulaisiin jotka asuvat kaukana) lähdetään hyvin varustettuna ja tämä näkyy matkustajien mukanaan raahaamien reppujen määrässä.

Koska juna oli täynnä kuin avaamaton sillipurkki, en saanut lähtöasemaltani paikkalippua. Loppuunmyydyltä näyttää, totesi lipunmyyjä. Mietittiin, voisiko minulle myydä paikkalipun ensimmäisestä luokasta. Totesimme yhdessä virkailijan kanssa mokoman piletin olevan noin parikymppiä tavallista kalliimpi, joten lähdin suosiolla ihailemaan junan ravitsemustiloja.

Ennen Lahtea juna oli totuttuun tapaan myöhässä parikymmentä minuuttia, ensin muun junaliikenteen ja sitten teknisen veturivian (?) takia. Ei- tekniset viat löytyivät tälläkin kertaa asiakaspalvelun puolelta.

Istuin paikalleni ravintolavaunun pöytään seuraamaan, kuinka vielä avaamattomasta ravintolasta ryhdyttiin häätämään pariskuntaa, joka oli istunut kantamuksineen pöytään. MATKATAVARAT PITÄÄ VIEDÄ TAVARAVAUNUUN informoi keski-ikäinen ravintolavirkailija tulevia asiakkaitaan. Pariskunnan mies lähti roudaamaan kapsäkkiään narikkaan. Kutsumusammatissa oleva päivänsäde huomasi tilaisuutensa koittaneen. RAVINTOLAAN EI TUODA OMIA EVÄITÄ, hän valisti naista joka oli tullut junaan kolapullo käsissään. Nainen laittoi pullon pois. EIHÄN ME SAATAISI MITÄÄN KATETTA MYYNNISTÄ JOS KAIKILLA ON OMAT EVÄÄT. Ilmeisesti baarityöntekijöiltä vaaditaan VR:llä näinä vaikeina aikoina ainakin ekonomin koulutus.

Onnistuin potkimaan oman kassini piiloon ja lähdin tilaamaan aamiaista. Ennen vuoroani kahvilan morlokki ehti tiuskia kahdelle asiakkaalle. Toinen halusi vääränlaista ruokaa, ja toisella oli vääränkokoista rahaa. Havaitsin vuoroni tulleen ja hämäsin minua tuijottavaa kaksisilmäistä kyklooppia tiedustelemalla siltä ylireippaaseen sävyyn mitä leipiä aamiaiseen kuuluu. Se murahteli kolmen eri tuotteen nimet, eikä nauranut mukana kun yritin murjoa vitsiä vaihtelusta joulukinkulle. Vetäydyin aiempaan tuliasemaani tarkkailemaan tilannetta.

Juna pysähtyi. Asemalta saapui lisää vaeltajia. Kotka havaitsi tilaisuuden asiakaspalveluun ja alkoi rähjätä parille nuorelle repputuristille. MATKATAVARAT PITÄÄ VIEDÄ TAVARAVAUNUUN, se huomautti hienovaraisesti.

Hölmistynyt tyttö kiirehti selvittämään, että haluaisi juoda kahvia, jonka jälkeen hän ja ystävänsä jatkaisivat matkaansa omalle paikalleen. Asiakaspalvelija päätti kokeilla poliisin toimista tuttua käskyttämismetodia yhdistettynä peruskoulusta tuttuun toisto-opetukseen.

MATKATAVARAT PITÄÄ VIEDÄ TAVARAVAUNUUN. Täällä ei kuulemma ole muuten tilaa, koska juna on niin täynnä.

Epäuskoisena pariskunta poistui, palatakseen myöhemin juomaan kahvinsa seisaaltaan, koska myös ravintolavaunu oli tässä kohtaa täynnä ihmisiä. Asiakkaita valui täpötäyteen ravintolaan. Asiakkaat tuijottivat ahdistuneena tyhjää paikkaa kassalla. Työn sankari seisoi heihin selin ja huusi päivän tarjouksia keskusradioon pakkaseen kuolevan torimuijan äänellä.

Poistuin vähin äänin junasta kohti seuraavaa, joka oli myöhässä sen perinteiset 40 minuuttia. Pehmeä lasku arkeen!



-pastori-

Published with Blogger-droid v1.6.5

Siniset Silmälasit

Ihmiset aina valittelevat, että "herrat" ajavat aina vaan omaa etuaan eivätkä esim. kansanedustajat tee mitään asioiden parantamiseksi. Onneksi tämä ei ole lainikaan totta. Eduskunnassa istuu ainakin yksi supermies, joka on aina siellä missä tapahtuu, ja mikäli mitään ei tapahdu, hän ryhtyy toimeen. Hän on aina ja kaikkialla, esillä mielipiteineen ja nyrkki pystyssä. Hän on Viimeinen Protestilaulaja. Hyvät naiset ja Herrat, hän on MIKKO ALATALO.

Mikko Alatalo on mies, joka vanhan kansan sanonnan mukaan ei pidä ns. kynttiläänsä vakan alla. Vain eräs toinen tunnettu mediapersoona, Timo T.A. Mikkonen yltää samankaltaiseen medianäkyvyyteen. Tästä toteamuksesta on rajattu ilmeiset Johanna Tukiaiset sun muut ruususet pois, mutta nyt käsitellään erilaista ihmistyyppiä. Tästä syystä myös tämän blogin "taitto" on poikkeuksellinen - käsittelemmehän kuitenkin uniikkia aikamme ilmiötä.

Mikko on oivaltanut, että ajan trendi on muuntautumiskyky. Vaikka miehellä onkin ollut vuosikymmenestä toiseen hassut silmälasit, hän ui seurapiireissä ja uutisissa kuin kala vedessä. Mitä valtakunnassa ikinä tapahtuukin, on Alatalo läsnä. Aina. Kaikkialla. Joka paikassa. Hän puhuu ja häntä kuunnellaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että Alatalo teki Juicen ja Coitus Intin kanssa tunnettua musiikkia 70-luvulla. Tämä on mainittu monessakin eri yhteydessä.


Alatalo on myös muuttanut Pispalaan 70-luvulla. Lehtijutussa hän mainitsee, että Pispalassa asuu muitakin musiikkimiehiä, kuten Pauli Hanhiniemi sekä Heikki Salo. Alatalon varjon alla lepäilevät myös Lauri Viita sekä jääkiekostakin tunnettu Tappara.

Kun Paleface sai vuonna 2010 menestystä, Alatalo kiirehti kertomaan, että tämän kalpeanaaman musiikista tulee heti mieleen nuori Alatalo, 70-luvun Paleface. Kuten Paleface, myös Mikko oli tehnyt paljon kantaaottavia protestilauluja. Mikollakin oli ollut joskus paljon sanottavaa. Palefacen sanoin : "Alatalo teki myös Juicen kanssa tiukkaa settiä, se oli aika raflaavaa ja kantaaottavaa sen ajan meiningeissä. Mikko oli silloin aika kova jätkä." Moni on tästä samaa mieltä.

Kun Kari Tapio kuoli, Alatalo muisteli kuinka he tunsivat 70-luvulla saman levy-yhtiön kautta. Heitä yhdisti rakkaus country-musiikkiin. Kari oli myös kutsunut Alataloa senaattoriksi 90-luvulla.

Kun sanoittajamestari Juice Leskinen heitti veivin, Alatalo oli eturivissä suremassa. Hän muisteli lehdissä 70-luvun kulta-aikoja ja Juicen lapsuudenkuvia. Juice oli selvästi pääosissa näissä muisteloissa, kuten tästä lehtikuvasta näkyy. Tippa tuli väkisinkin mieleen, hieno mies.

70-luvulla nuori protestilaulaja opiskeli tiedotusoppia Tampereella joidenkin vuosien ajan. Tuolloin vasurivaltuustoon ehdokkaana ollut Alatalo sai 8 ääntä. Tiedottajan uralle mies ei päätynyt, mutta näkyvyys (ja kuuluvuus) saatiin kuntoon.

Nykyään kansanedustaja on jo kertomansa mukaan ymmärtäynt, ettei pysty yksinään hoitamaan koko eduskunnan asioita, mutta on silti pystynyt ihan itse ja ilman apua järjestämään Pirkkalan lentoaseman korjaukseen 1,1 miljoonan rahoituksen. Myös Veltto Virtasella oli ollut jotain sanottavaa asiaan (ja Alatalon persoonaan) liittyen.

Moni kollegakin ihmettelee, miten yksi mies jaksaa tuollaisella tarmolla hoitaa asioita ja vielä vetää keikkoja siihen päälle. Keskustan vaaliristeilylläkin hän yhdisteli nerokkaasti kaksi työtä, ja veti keikan Viikingin Terminaalissa ja myi samalla levyjä kympillä kappale! Tästä huolimatta yritteliäällä miehellä on vielä reilusti velkaa, joka on syntynyt uhrautuvasta työstä tämän kansan hyväksi.

Mies joka laulaa taikanapista ja ehdottelee kansanedustajan ominaisuudessa rakasteluvapaiden pitämistä ei ole ihan samanlainen kuin muut. Tältä koko kansan Puuhamaalta ei lopu vauhti kesken. Mies on ollut inspiraation lähteenä kateellisille rockpiireille, pikkulapsille, Suomen hiidolle, politiikalle, kansalle ja luoja ties mille aina 70-luvulta lähtien.

Koska Mikko on aina kiistatta Pääasia, kannattaa näihin ja muihin tietoihin tutustua pääasiassa Mikon ikiomia kotisivuja tutkien: http://www.mikkoalatalo.net.

Siellä uusimpana urotyönä mainitaan esimerkiksi, että Alatalo on saanut "joulukuussa käännettyä koko keskustan eduskuntaryhmän puolustamaan tekijänoikeuksia". Ilman Alataloahan piratismikin rehottaisi Suomessa ihan miten sattuu.

Mikon ympärillä siis satuu ja tapahtuu. Jäämme innolla odottelemaan seuraavia uutisia:

"Kekkonen kysyi Mikko Alatalolta neuvoja 70-luvulla"

"Avaruusolennot saapuivat maahan: Alatalo muistelee ufokokemuksiaan 70-luvulla"

"Jeesus palasi maan päälle - Alatalo muistelee rippikouluaikojaan 70-luvulla"

"Mikko Alatalo neuvotteli Lähi-itään rauhansopimuksen jo 70-luvulla"

"Tutkijat keksivät fuusioreaktorin: Mikko Alatalo oli avain tieteelliseen läpimurtoon 70-luvulla"

"Aurinko uhkasi sammua 70-luvulla: Mikko Alatalo puhalsi tähteen uutta hehkua"

"Alatalo olisi luonut loistavan muusikko-uran myös ilman Juice Leskisen apua 70-luvulla"






Loppuun vielä linkki hupailupätkään, jonka inspiraationa on toimunt meidän kaikkien ikioma Mikko Alatalo: http://www.youtube.com/watch?v=uX6jgI2keRA

Pitäähän suurmiehillekin voida vähän nauraa välillä.




-Pastori-

Viinakortin paluu

On tässä tullut reissattua viime aikoina melkoiset määrät kotimaata ristiin raiteiden päällä.

Valtion Rautatiet, tai tuttavallisemmin VeeÄr on siitä mukava kaveri, että kun lipun hinnasta saa 50% alennuksen, junalla matkustaminen tulee jopa niukasti halvemmaksi kuin ajella omalla autolla lumipyryssä satoja kilometrejä. Ajatella.

Rahalliset edut ovat siis ilmeisiä, ja lisäksi tätäkin bloginpätkää on mahdollista kirjoitella kaikessa rauhassa valaistussa ja lämpimässä kopissa, joka kiitää sadankahdenkymmenen kilometrin tuntinopeudella kohti määränpäätään - mikäli syksy, talvi, pakkanen, muu junaliikenne, ratalankavaurio, virhe automaattisessa kulunvalvonnassa tai jumalallinen väliintulo eivät matkaa tällä(kään) kertaa keskeytä.

Talvimaiseman nytkähtäessä jälleen liikkeelle alkaa junan kaiuttimista kuulua tuttu korviarepivä pälätys, jossa intron vetää se VR:n automaattiäänitenainen - eläintenkesyttäjän rauhoittavalla, monotonisella äänellä - ja jonka jälkeen ikään kuin illan artistina tai päätähtenä päästetään junan varsinainen henkilökunta vauhtiin.


Kaiutin on liian pieni ja liian kovalla. Särkemisefekti muistuttaa Jimi Hendrixin huumeisimpia kitarasoundeja, joilla mies raiskasi aikoinaan mm. USA:n kansallislaulun unohtumattomaan kuntoon.

Tällä kertaa junan kipparina on se lupsakka kummelihahmo, joka luulee olevansa hauska, kun möllöttellöö levveetä savvoo kuin Lentävässä Kalakukossa ainakin, ja yrittää luoda ympärilleen rauhallista ja leppoisaa tunnelmaa. Närästyksestä kärsivä pukumies katselee hermostuneena kelloaan, kun landepaukku ilmoittaa junan olevan tällä hetkellä aikataulusta jäljessä noin parikymmentä minuuttia.

Kun kapteenista (jonka pakasta puuttuu kortteja, YUP) selvitään, päästetään vielä uusi artisti kehiin ja vedetään vielä ilmoitusfanfaarin loppuun liturgiat junan ravintolasta. Nuori kloppi alkaa mainostamaan kuppilan antimia korvaa miellyttävällä äänellä. Kontrasti edelliseen soundiin on suuri ja tarjoilee balsamia kuuloelinten haavoille.


Poika toivottelee kaikki tervetulleiksi lämpimän pullan ja kahvin ääreen. Mielikuvamainonta toimii, eikä kellekään tule välttämättä edes mieleen ajatella niitä tenukeppejä, jotka hilluvat junan ravintolassa järjestään koko matkan ajan vetämässä jallukolaa, vaikka oltaisiin matkalla Kolarista Helsinkiin. Tuumin jo puolivakavissani lähtöä ravintolaan. Sitten poika pyytää samalla miellyttävällä, hyväntuulisella äänellä huomioimaan, että Visa Electron ei käy maksuvälineenä junassa.

Tämän jälkeen on vaivaantunut, 10 sekunnin tauko, jonka jälkeen miespolo kuittaa vielä loppuun vaisusti"...eli siis... tervetuloa pullakahveille ravintolaan". Tulee hiljaista.



Huomaan pappageenini aktivoituvan, kun alkaa perinpohjaisesti ottaa kupoliin.

Tietoyhteiskunta Suomi Oy:ssä, jonka viennin veturi on tietoliikenneyhteyksistäkin tunnettu Nokia, on siis yhä, herran vuonna 2010, mahdotonta maksaa jumalauta junassa pullakahvinsa ja keskikaljansa kortilla?

Aikamoinen saavutus, kun ottaa huomioon, että nykyään hodarikojujen Vietnamilaisilla myyjilläkin on maksupäätteet, joilla sen 2,50 maksavan keitinrasvassa marinoidun närästyspommin voi ostaa ja survoa taksijonossa muiden myrkkyjen seurana vatsanpohjalle.

Mutta ei siis Valtion Rautateillä, hyvänen aika.

Mietin, onko syynä pelkästään sinitakkien krooninen vittuilun tarve, vai ehkä jokin teknisempi syy? Ensimmäistä puoltaa toki se, että konduktöörit ovat tänä vuonna kunnostautuneet useasti mm. heittelemällä alaikäisiä ja lasten kanssa matkaavia ulos junista jollain jumalanhylkäämillä korpiasemilla - näiden yritettyä maksaa matkansa tällä samalla surullisenkuuluisalla Electronilla.

Toisaalta nettiyhteyksien kanssa junassa on vähän niin ja näin. Maksupäätteellä maksaminen on kestävyyslaji - optimitilanteessakin laitteen perkele on taipuvainen pitkään mietiskelyyn. Luulisi silti, että jonkinlainen junan katolle viritelty antennivahvistus olisi mahdollista järjestää, jos tahtoa moiseen löytyisi.


Allekirjoittanut kunnostautui joskus keväämmällä yrittäessään ostaa Electronilla tuopillista siideriä ravintolavaunusta. Sepeilyksihän se meni. Elektroonit eivät kelvanneet, ja ravintolan akka alkoi tivaamaan kolikoita. Sain kasaan pari euroa, ja olimme äkkiä kasvokkain mahdottoman alkoholipoliittisen ongelman kanssa - myydäkö viinaa tuntuvalla alemnnuksella, vai tehdä pyhäinhäväistys ja kaataa menemään?

Päädyimme jälkimmäiseen, ja ryhtyi Louhi loitsemaan pahoja sanoja jälkeeni ja jäi surkeana miettimään, voisiko kerran avatun siideritölkin jotenkin vielä korjata. Ei voinut. Asia jäi kyllä kaivelemaan kun mietin millaista tavaraa siellä vaunussa mahtaa loppupeleissä myynnissä olla.


Aloin tuumin tässä kohtaa sellaista, että kun telemaksu on kerran mahdotonta, niin hommanha voisi hoitaa VR:n profiiliinkiin paremmin sopivan neuvostoliittolaisen mallin mukaan. Miksei junamaateissa voitaisi myydä lipun lisäksi jonkinlaista ravintolaseteliä, jonka voisi maksaa kortilla etukäteen? Senhän voisi jopa tulostaa samalle matkalipulle. Viinakortti takaisin!

Ravintolan setä tai täti sitten napsaisisi leikkuulaitteella lipun kulmasta ateria- ja juomatositteita pois sitä mukaa kun tavaraa laitetaan tuulensuojaan: eikä VR:lle tule edes lisäkuluja - maksetaan ostokset siitä samasta tulosteesta, jolla asiakas on ylipäänsä päästetty junaan mellastamaan!

Ja vielä se vastuupuoli : ajatelkaa sitä riemun ja ylpeyden tunnetta, kun asiallinen kansalainen on suunnitellut juomisensa vastuullisesti etukäteen, ja valtion virkamies nipsauttaa juhlallisesti lippuun merkinnän ja ojentaa naama peruslukemilla sen kylmän kolmosen tiskin ylitse. Tästä voisi olla Liisa Hyssäläkin ylpeä.




-Pastori-

Musamaailman pohdikelua part V

Jossain vaiheessa nuoruuttaan ihminen jaksaa olla oikeassa monesta asiasta. On mielipide kaikkeen, ja tämä on ainoa oikea mielipide. Esimerkiksi nyt vaikka musiikin suhteen. Jokainen on varmasti törmännyt hahmoihin joiden mielestä vaikkapa Hevi (ei se k-kaupan vihannesosasto) on ainoa, oikea, autuaaksitekevä musiikin laji ja kaikki muu on silkkaa paskaa.

Siinä vaiheessa tuntuu, että maailma on epäreilu paikka, koska se oma autotallibändi ei saa keikkoja vaikka soittaa (ainakin omasta mielestään) paljon parempaa musaa kuin joku iskelmätrinsessa joka ulisee radiossa sielusta ja kaipuun polttavasta tulesta (tosin tässä ontuen eteenpäin ornahtelevassa tyyppiesimerkissäkin saattaa olla ripaus liikaa toimivaa lyriikkaa, sark. huom.).


Oli miten oli, kaikilla on oma henkilökohtainen mielipiteensä siitä, mikä on hyvää musiikkia. Popmusiikki ei välttämättä ole mitään suurta taidetta, mutta jos se herättää tunteita, (puolesta tai vastaan) se toimii. Voisikin sanoa, että ainoastaan sellainen musiikki, joka on "ihan kivaa" on turhaa - esimerkkinä marketeissa ja hisseissä soiva plimplom-jatsi, joka unohtuu välittömästi kun se lakkaa kuulumasta. Tästäkin voidaan tietysti riidellä, mutta mutkat suoraksi laittaen asia lienee juuri näin.

Mikä sitten on "taidetta"? Monesti taiteeksi mielletään ns. korkeakulttuuri, musiikki, kuvataide, tanssi, yms. joka on saavuttanut jonkinlaista kansainvälistä tai ainakin kansallista tunnustusta omasta erinomaisuudestaan. Taideapurahoja jaetaan yleisesti ottaen vain ja ainoastaan "hyväksi" mielletylle, korkeakulttuuritaiteelle. Populaarimusiikin puurtajat pärjäilevät omillaan, jos pärjäävät. Kansantaiteelle ei juuri veroeuroja kilise.

Henkka & kulkurit - orkesterin levyttämänä aikanaan väsäämäni kappale "Samaa kuuta katsellaan" on nyt keikkunut Radio Sunin soitetuimpien kappaleiden top 20 -listalla jo 8 viikon ajan. Olenko minä nyt biisin tekijänä enemmän "taiteilija" kuin ennen tätä pienimuotoista menestystä? Tuskinpa.

 
Jos mietitään esim, HIM- tai Nightwish-yhtyeiden menestystä, voidaan perustellusti sanoa, että kyseiset bändit ovat merkittävän tunnettuja myös kansainvälisesti. Tästä huolimatta en usko, että mikään taidetoimikunta on ensisijaisesti syytämässä verorahoja His Infernal Majestyn kiertueiden taloudelliseen tukemiseen, enkä oikein usko siihenkään, että he pitävät bändin musiikkia Taiteena.


Muusikot (ja tietysti monet muutkin taiteilijat) toimivat käytännössä yrittäjäriskillä. Palkan määrä on hyvin vaihteleva ja se maksetaan miten sattuu. Tehdyt päivät ovat ympäripyöreitä, korvaukset tehtyyn työmäärään ja reissuelämän kustannuksiin nähden ovat surkeita. Sairaslomia ei voi pitää ellei ole sairaalan letkuissa kiinni, ilta- ja viikonloppulisiä ei käytännössä tunneta lainkaan.

Näistä lähtökohdasta käsin yritetään tehdä tehdä omaa taidetta, säveltää, sovittaa, sanoittaa, levyttää, myydä ja painaa omaa tuotetta, levyllistä musiikkia, jonka lopullinen hinta ostajalle on noin 10 euroa per käty. Käytännössä jakelukanava, ellei musiikin tekijä ole levy-yhtiön ja sen jakeluketjun siipien suojassa, on tukossa jokaiseen kaupalliseen toimijaan, poislukien bändin omat keikat joilla levyjä voi tyrkyttää suoraan kuluttajille.
Ilman isompien apuja keikkojen saaminenkin on vähän niin ja näin.

Tarja Cronberg oli taannoin otsikoissa, kun hän esitti pohdintoja taidealan ihmisten hankalasta asemasta tässä maassa. Perusajatus oli, että kulttuuria pitäisi tukea enemmän - eli käytännössä kulttuurialan ihmisille pitäisi saada lisää rahaa eri apurahojen muodossa. Asiasta heräsi tietenkin keskustelupalstoilla helvetillinen julkinen haloo - ja perusargumenttina asian vastustukselle oli - kuinkas muutenkaan - rahalliset arvot. Kanuunat ladattiin julkisessa keskusteluissa perinteisillä ammuksilla - korkeakulttuuri vastaan perustoiminnot kuten vaikkapa vanhustenhuolto.

Ihmiset mieltävät sanan "kulttuuri" tarkoittavan samaa kuin eliittikulttuuri. Siis "korkeakulttuurinen" taide, kuten vaikkapa baletti, kansallisooppera ja erilaiset sinfoniaorkesterit. Kun tähän vielä yhdistetään yleinen luottamuksen puute ministerien ja muun herrasväen toilailuihin, alkaa kansanmies olla hyvin skeptinen, kun arvelee esityksen tarkoittavan että hänen veropussistaan pitäisi kustantaa lisää huvituksia niille, joilla on jo ennestään kaikkea, tietenkin köyhien ja sorsittujen kustannuksella.


Nettien keskustelupalstat, nuo kansallisen pahoinvoinnin hyvinhoidetut tunkiot, pullistelivat paheksuntaa, kun taiteilijoille esitetään lisää rahaa. Yleinen vallitseva mielipide oli se, että jos taide on paskaa, se ei myy. Rautalangasta väännettynä : Taiteen onnistumisen mittari on suoraan verrannollinen siihen määrään valuuttaa, mitä se tekijöilleen, levittäjilleen ja esittäjilleen tuottaa. Tämä lähtökohta johtaa hieman erikoislaatuiseen tilanteeseen, sillä se tarkoittaa mm. että :

Esim. kansallisooppera ei ole taidetta, koska se pyörii jatkuvasti kymmenien miljoonien avustusten varassa. Sibeliuksen musiikki ei ole taidetta, koska rahassa mitattuna Anneli Mattila myy paljon paremmin kuin edesmennyt kansallissäveltäjä. Eino Leinon runot ovat huonoja, koska Jari Tervon tuotokset myyvät paljon paremmin, ja niin edelleen. Mistä lähtien taiteen arvon ylin mittari on ollut juuri raha?

Edelleen ajatusketjussa eteenpäin; mahtaisiko esim. nuorisojunnujen lätkäjoukkue saada toimintansa niin kannattavaksi, että sillä olisi varaa rakentaa oma jäähalli? Tulisiko kansallisoopperan rahoittaa itsensä vapaan markkinatalouden ehdoilla ja pyytää lipusta 300 rämpylää per katsoja?

Rahallisessa tukemisessa on muitakin ongelmia, kuin se, että rahaa jaetaan vain harvoille ja valituille.

Taiteen kaupallisuudessa närästystä herättää myös se, että artistit menettävät "uskottavuuttaan" kun heidän osakseen koituu suuri kaupallinen menestys. Riistoräppääjästäkin laulava herra Paleface on tehnyt suomeksi loistavan levyllisen kantaaottavaa musiikkia, jossa pureudutaan kipeästi niihin asioihin, mitkä tässä maassa ovat perseellään. Mies ottaa kantaa ylivelkaantumiseen, syrjäytymiseen, yhteiskunnan eriarvoistumiseen ja mielenterveysongelmiin vahvasti "vasemmalle kallellaan" olevasta näkökulmasta.

Toisaalta mies on itse mukana bisneksessä, joka hyödyntää kuulijoitaan kaupallisesti. Erilaisia nuorisokledjuja ja muuta fanikrääsää myydään isolla rahalla juuri niille nuorille, ("pissiksillä luottokortit" kappaleessa Helsinki Shangri-La) jotka ovat laulun tekstien aiheena ja päähänpotkittuina.

Ollaan vaikeassa tilanteessa. Jotta taide olisi "hyvää", sen pitäisi myydä, mutta jotta olisit uskottava, sinun pitäisi olla köyhä sivustakatsoja. Jäämme odottelemaan mielenkiinnolla, alkaako valtio jakaa taideapurahoja artisteille, jotka avoimesti kritisoivat koko järjestelmän toimintaa - vai mennäänkö taiteen tukemisessa perinteisiä, turvallisia latuja ja ajetaan Wagnerin ja Rachmaninovin jälkeen taksilla kulttuurikutsuille syömään hanhenrintaa.



-Pastori-

Raamatulla päähän

Viime aikoina on mediassa ollut paljon debattia niinkutsutusta kristillisestä arvomaailmasta. Syvimmät kuohunnat on aiheuttanut kiista siitä, pitäisikö samaa sukupuolta olevilla ihmisillä, jotka elävät keskenään, olla samat oikeudet kuin eri sukupuolta olevillakin. Näin äkkiä ajatellen voisi ajatella, että jos kerran elämme länsimaisessa demokratiassa jonka perusarvoihin kuuluu tasa-arvo, vastaus olisi itsestään selvä. Näin ei kuitenkaan ole.

"Kristilliset arvot" on siinä mielessä mielenkiintoinen käsite, että se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Kristillisten arvojen taakse perustuva syrjintä on ihan okei, kun taas kaikenlaista muuta syrjintää pidetään nykyisin epäsuotuistana asiana. Jos autofirman toimitusjohtaja puhuu naisista väärällä tavalla, häntä pidetään ääliönä ja hän saa lähteä, ettei firman imago kärsisi. Kirkon imagosta kertoo kaiken oleellisen se, että kristillisten kansanedustaja on tv-haastattelussa sitä mieltä, että syrjinnän kieltävä lakimuutos tuo kirkolle "paineita".


Kristilliset arvot ja niihin vetoaminen ihmisiä eriarvoistettaessa ei ole uusi ilmiö. Ihmisiä on poltettu roviolla väärien mielipiteiden, väärän hiustenvärin, väärän seksuaalimoraalin ja väärien ajatusten takia ihan täällä Suomessakin, tosin ihan näin äärimmäisiä opetusmetodeja ei kirkko meilläkään nykypäivänä suosi.


Uskonnollisen ahdasmielisyyden takia kuolee ihmisiä ympäri maailmaa. Iranissa on vielä 2000-luvulla tapana tuomita aviorikoksen tehneitä naisia kuolemaan kivittämällä heidät hengiltä. Joku tässä tietysti ihan asiallisesti saattaisi huomauttaa, että siellä päin maailmaa on eri uskonto. Syrjinnän mekanismi on kuitenkin täysin sama : kirkko katsoo asiakseen puuttua siihen, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan, ja haluaa aiheuttaa negatiivisia julkisia seuraamuksia.

Asennevamma tarttuu - meilläkin päin maailmaa heitellään kyynelkaasua Pride-paraatissa marssivien ihmisten silmille. Kannattaa muistaa, että vääränlaisiksi koettujen ihmisten kaasuttamisella on pitkät ja synkät historialliset perinteet.




Minullekin tulee jostain syystä Kirkonseutu-niminen lehti kotiin kannettuna. En ole moista läpyskää tilannut, mutta ilmeisesti kirkko harrastaa Lidlin ja S-Marketin tavoin eräänlaista katealuemainontaa : Viikon erikoistarjous, saarna ilmaiseksi ja tilkka viiniä päälle, kotimatkalla broilerin rintafilee S-kaupasta 5,99 kilo?

Tavallisesti tämä aatteellinen julkaisu menee kissanhiekka-astian pohjamateriaaliksi ilman perinpohjaista tutustumista, mutta innostuin lukemaan sen läpi nyt kun kirkon imagoasiat ovat loistaneet kirkkaina lööpeissä.


Julkaisun mukaan kirkko järjestää mm. kursseja terveestä seksuaalisuudesta evankelisessa opistossa. (Perheniemen evankelisen opiston kurssit: "Terve seksuaalisuus")

Tarkoituksena on ilmeisesti poistaa orastavat homoseksuaaliset tai muut kierot taipumukset mätkimällä ns. "raamatulla päähän" kursseille osallistuvia ihmisparkoja.

Aika hyvin, kun ottaa huomioon, että kirkon palkkalistoilla on tälläkin hetkellä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittuja työntekijöitä. IL julkaisi elokuun lopussa uutisen, jossa perheellinen, helluntaina herännyt pappismies oli käyttänyt hyväksi 15-vuotiasta tyttöä, ja saa tästä huolimatta jatkaa virkaansa keski-suomessa koska on tehnyt parannuksen.

Avioliiton ulkopuolinen lasten paneminen on siis kirkon virallisen kannan mukaan ihan okei, mutta kahden aikuisen naisen tai miehen rakkausavioliitto on perverssiä toimintaa?

Hyi helvetti. Ja tätä opetetaan peruskoululaisille valtion rahoilla?

Lisäys 14.10:
http://areena.yle.fi/video/1354542

-Tässä videossa keskustellaan kirkon suhteesta homoihin ja avioliittoon. Mielipidekilpailussa kunnostautuvat mm. Päivi Räsänen (kd) sekä Pentti Oinonen (ps). Jos haluatte äänestää eduskuntavaaleissa ahdasmielisyyden ja kapeakatseisuuden puolesta, kehotan laittamaan nämä nimet muistiin.



-Pastori-

Jätskiä ja byrokratiaa

Suomessa on todellinen intiaanikesä. Helteen odotetaan kipuavan SM-lukemiin useilla paikkakunnilla.

Bikinikeleillä on ehdottomasti paljon hyviä puolia, mutta esim. poliisi ja pelastuslaitos suhtautuvat helteeseen hieman nihkeästi. Näillä keleillä kesämölöillä on perinteisesti ollut tapana bikineitä seuratessaan juoda pussikaupalla keskimellakkaa ja sitten vetää naapurin Pertsaa turpaan ja hukkua järveen housut puolitangossa. 

Tuskin kukaan jaksaa moisella kelillä tehdä edes töitä.

Jäätelökauppiaat toki tekevät huimaa tulosta - sikäli kun sellaista nyt ylipäänsä sallitaan. Sahanpurunsa lopullisesti kastelleet virkamiehet ovat paraikaa jyräämässä 8-vuotiaan pitämää jäätelökioskia byrokratian telaketjujen alle. Ei täällä saatana ihan noin vain yrittäjäksi ruveta, pitää maksaa luvat ja maksut ja anella pyhät voitelut Valviran papistolta, amen. Ja oikein mukavaa kesän jatkoa koko perheelle.



Virkamiesten ruoskiessa kiimasta hikoillen tulevaisuuden potentiaalisia yrittäjiä, Herrasväki on samanaikaisesti kovasti huolissaan, koska Suomen talouskasvu on hidastunut. Tämän loputtoman kasvun tarkoituksenahan on - näin annetaan ymmärtää - hyvinvointipalvelujen säilyminen. Suomi on ilmeisesti jonkinlainen rahapuu, joka hyvinhoidettuna ja bulsiitilla lannoitettuna kasvaa kasvamistaan oksat setelien painosta notkahdellen ja jakaa vaurautensa hedelmää onnellisille kansalaisille.

Jos asiaa lähdetään ajattelemaan matemaattis-loogisella lähestymismallilla, törmätään väistämättä pariin ongelmaan.

A) loppupeleissä rajaton kasvu rajallisessa ympäristössä on mahdotonta.

B) kun talous kasvaa, verotulot kasvavat samassa suhteessa - mutta palveluita supistetaan silti jatkuvasti.



Joku siis vetää kermajäätelöä välistä ja lujaa.


Mitä on talous ja sen kasvu?

Talouden alkuperäinen tarkoitus on ollut se, että jos toisella on oravannahkoja ja toisella viljaa, kannattaa tehdä vaihtokauppaa. Oravanmetsästäjä ei jaksa ammuskella pikku perkeleitä alas puusta nälkäisenä, kun taas maanviljelijä miettii että routaisen maan kaivelu on jo niin pirullista hommaa sinänsä, että sitä ei viitsi paitahihasiltaan tehdä, kun pakkanen puree kuin rabiesta sairastava minkki.

Eli - kun kaikki tuottavat jotain ja vaihtavat hyödykkeitä (rahaa, jäätelöä, yms.) keskenään, kaikki hyötyvät omasta työstään ja voivat keskittyä olemaan hyviä siinä, kun ei tarvitse osata samaan aikaan kaikkea. Alunperin talouskasvu tarkoittaa siis sitä, että talouden kasvaessa kaikki hyötyvät.

Nykytilannehan on tähän verrattuna nurinkurinen - jokaisen suomalaisen pitäisi olla kaikkien alojen erikoisasiantuntija saadakseen edes sen kusenpolttaman työharjoittelupaikan, jonka tuotto menee OY AB:n tuloksen ja siitä maksettujen verojen kautta ties minä ihme maataloustukina jonkun Nalle Wahlroosin lämpimään syliin.


Alkaa pikkuhiljaa vituttelemaan lukea päivästä toiseen lehdistä samaa liturgiaa siitä, kuinka suomalaiset tekevät liian vähän töitä, kuinka keskipalkka on 3500 euroa kuukaudessa tai kuinka kuluttamalla saadaan aikaan talouskasvua - kun todellisuudessa noin 700 000 köyhän suomalaisen arjessa ainoa mikä kasvaa on velat ja uupumus aina vain kauemmas karkaavien järjettömien odotusten ja vaatimusten varjossa.

Jos 8-vuotiaiden pentujen jäätelökioskiin tarvitaan parinsadan euron luvat, hygieniapassit, suuryrityksille suunnitellut ISO-standardoidut kylmäkoneet ja nippu selvityksiä kasvottomalle virastolle, ollaan liian syvällä suossa. Silloin annetaan sellaista signaalia ylhäältä päin, että vauraus ja sen tavoittelu kuuluvat vain harvoille ja valituille, ja tavallisten ihmisten tulee vain pitää nöyrästi päänsä kiinni ja tehdä juuri niinkuin käsketään.

Jos ei ole rahaa mitä kuluttaa tai työuraa mitä pidentää, ei ole myöskään mitään edellytyksiä osallistua rahapuun kasvatustalkoisiin. Kun kokee itsensä ulkopuoliseksi, ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Jos tähän tilanteeseen halutaan muutosta, olisi Nallen ja muiden vastaavien kermakerholaisten syytä alkaa miettiä toisenlaista tapaa kasvavan vaurauden jakamiseen. Yksi kaino ehdotelma olisi - tehkää työn tekemisestä mahdollista ja kannattavaa. Nyt olisi vielä paljon ihmisiä jotka jaksavat aloittaa.




-Pastori-

Tyttöbakteereja

Kehaisin taannoisessa kirjoituksessani Iltalehden journalistista tasoa. Olin sitä mieltä, että pääministerin pakkonaittaminen entiseen playboymalliin oli huonoa uutisointia. Ilmeisesti kyseinen vedos oli vain lämmittelyä, jolla harjoiteltiin varsinaista olympiatason rimanalittamista.

(Iltalehti 15.6.2010)

Mitä yhteistä on tamponimainoksella ja Suomen pääministerillä? Ei tule äkkiä mitään mieleen. Paitsi siis tietysti se, että uusi pääministeri on nainen. Joo, tota. Mitäs me kirjoitettaisiin? No hei, kysele siltä vaikka jostain tamppooneista, näin saadaan lukijoita lehdelle kato kun ne alapääasiat varmaan kiinnostaa toisia naisia.

Iltalehden toimituksellinen linja on sellainen, että tärkeintä ja kiinnostavinta, mitä uudesta pääministeristä voidaan kirjoittaa, on hänen suhtautumisensa tamponipakettien avausmekanismeihin, sekä se, kuinka paljastavaa iltapukua hän on käyttänyt linnan juhlissa Herran Vuonna 1998.

Kirjoittaisiko kukaan journalisti tosissaan vaikkapa Paavo "Mooses" Lipposesta, että tämä on "kauheen kova panomies jonka mielestä miesten Tenapaketteja on ihan perkeleen vaikea avata, ja että Paavolla oli linnanjuhlissakin niin kireä smokki, että heikompihermoisilta alkoi loppua happi päästä kun sen etumus pullotteli niin vihjailevasti"?


Nainen jolla on valtaa on niinku tosi vaikee asia. Kamoon kaverit, hei, miten tähän nyt pitäis suhtautua.


Persut rientävät apuun mielipiteineen.

Timo Soini paljasti olevansa hyvävelikerhon kannattaja ja varsinainen mölö kun hän katsoi asiakseen kritisoida Mari Kiviniemen valintaa keskustan johtajaksi. (Iltalehti 15.6.2010)

Soinin mielestä Mauri "Tupee" Pekkarista on petetty, kun hänen ohitseen on kehdattu valita joku tytönheitukka keskustan johtoon. (Soinin blogi, 15.6.2010)

Soinin (jolle asia ei kai varsinaisesti mitenkään kuulu) mielestä kepulaisten eliitti on loppumetreillä kääntänyt selkänsä Mauri-paralle, ja valinnut naisen, joka joutuu valinnastaan suureen kiitollisuuden velkaan.

Vapaasti käännettynä : Soinin mielestä maan asioista päättää edelleen muutamien harvojen ja valittujen ukkojen sikariporras, jonne naisilla ei ole mitään asiaa, paitsi ehkä kiitollisuudesta polvillaan, mielellään tietysti vielä ilman vaatteita. Tarpeen tullen voidaan sitten heittää akka susille jos meno käy mediassa liian kuumaksi, ihan pyytämättä ja yllättäen. 


Onhan se varmasti hankala tilanne. Ei sitä tiedä enää saunaillassakaan mihin silmänsä laittaisi, jos siellä joku tyttölapsi keikistelee. Menee ajatukset ihan väärille radoille, eikä välttämättä onnistu enää sekään, että sovitaan kättä päälle ja juodaan pullo kossua, kun ei niistä naisista tiedä että juoko ne muuta kuin Eviania. Mitenkähän tähänkin nyt osaisi suhtautua, voi maahanmuuttaja sentään.


Mutta siitähän vasta perkeleellinen tilanne tulee, jos ne akat tulevat vielä juttuun keskenäänkin. Aatelkaa ny jätkät hei, pääministerinä JA presidenttinä hameväkeä.

Entä jos ne ei riitelekään ja revi toisiaan tukasta? Entä jos ei tule lautas- eikä lautakasakohuja, vaan ne ystävystyy ja vieläpä liittoutuu meidän ukkojen pään menoksi? Perustavat ihka oman kerhon, jonne pojilta on pääsy kielletty?


Nyt mennään hirvimettälle juomaan kossua ja puhumaan pillujuttuja. Näin niitä maan asioita hoidetaan.

Hyvä perussuomalaiset.




-Pastori-

Hei, me tehdään uutisia

Pitkä tovi on taas vierähtänyt, eikä kurnutuslähde ole juurikaan kuplinut. Asian vähyyden syyt ovat olleet moninaisia. Lähinnä minulla on ollut muuta, viihteellisempää ja vakavamielisempää tekemistä. Olen muun muassa tankannut pääsykoekirjoja kaaliini - tarkoituksenaní päästä tieteentekemisen mekkaan eli Yliopistoon kirjoille. Kirjoitan tämän isolla, koska se on minun käsitykseni huumorista.

Päätin kuitenkin nyt taas avata aivoituksiani interverkkoon. Iltalehden pariin ajautuminen laukaisi ärtymisrefleksin juttujen kehnosta tasosta. Jos pääsen sisäään (näin voimaani lisään -Juice Leskinen) on minulla hekumallinen tilaisuus Jeesustella muiden tekemien kirjoitusten ja representaatioiden ammottavia puutteita jatkossa oikein tieteentekemisen nimissä.

No, se minun katalista motiiveistani. Tosiasiassa minua on jo pitkään nyppinyt nykyinen "journalismi" jossa uutisia väsätään väkisin hyvin vaatimattomista aineistoista ja lähdeteoksina käytetään suomi24:n keskustelupalstan tasoisia nettitunkioita.

Katsokaa tätä "uutista" (Iltalehti 7.5.2010 juttu Vanhasen outo rooli : Auttaa Souria oikeusjutussa). Kyseinen uutisankka pyrkii lähes väkisin naittamaan entisen Kata Kärkkäisen ja pääministerinämme toimivan lautakasan keskenään.

Jos olisin loka-Laitinen, voisin heittää pari sukupuolisidonnaista kommenttia tämän uutispommin takana hääräävistä naisista. Minulta puuttuu entisen Hesarin päätoimittajan arvovalta, mutta sanonpa nyt kuitenkin ihan näin henkilökohtaisena mielipiteenä, että Inka Nurmiston ja Arja Niemisen rakentelema uutinen on totaalinen journalistinen rimanalitus.

On lähinnä surullista, että tällaiset akkojen juoruamista ja 7 päivää- lehden tarkoitushakuista mustamaalaamista yhdistelevät teokset päästetään läpi toimituksen seulasta. Onko toimituksella enää seulaa? Käytetäänkö sitä? Tietääkö kukaan enää mikä seula on?

Sehän on kapine, joka pardon my french erottelee paskan nesteestä, mutta tässä tapauksessa koko komeus on pudotettu painokoneeseen suoraan puuceen kannen läpi. (Koska minä en ole ainakaan toistaiseksi lehden palkkalistoilla oleva journalisti, voin huoletta käyttää vulgaareja ilmauksia antamaan painoa sanomisilleni. Makuasia, mutta mielestäni huonous ja mitättömyys ovat paljon suurempia syntejä kuin kusipäisyys ja mauttomuus.)


Itse "uutiseen". Laitan sen blogiin tarkasteltavaksi copy-paste-mentelemällä kahdesta syystä. Ensinnäkin, menetelmä korostaa jutun huonoutta ja estää sitä häviämästä, sillä Iltalehdellä, Suomen kolmanneksi luetuimmalla päivittäin ilmestyvällä medialla, ei ole vielä vuonna 2010 varaa ostaa serveritilaa jossa jutut säilyisivät puolta vuotta pidempään (Ilkeä ihminen voisi nähdä tämänkin asian niin, että edes joku toimituksessa ymmärtää hävetä juttujen huonoutta, ja siivoaa niitä tietyin väliajoin unholaan).

Toisekseen copypaste mahdollistaa jutun parodioivan uudelleenkirjoittamisen wikipediaformaatissa. Wikipedialla on melko tarkka itsesensuuri (toisin kuin Iltalehdessä) jolla ylläpito haluaa huolehtia siitä, että mutupohjaisen kuran sijaan siellä (toisin kuin Iltalehdessä) julkaistaan artikkeleita, joiden tarjoama informaatio perustuu johonkin tiettyyn lähdeviitteeseen. Lähdetiedon puuttuessa Wikipedian ylläpito laittaa artikkeliin merkinnän   lähde?   joka siis ilmaisee, että väittämä ei perustu mihinkään tunnettuun tietoon eli faktaan.

Tässä siis "uutinen" Iltalehdestä 7.5.2010

 

"Yhteydenpito johti tiistaina illanviettoon lähde? Katariina Sourin (entinen Kata Kärkkäinen) näyttelyn avajaisissa 4 kuus -galleriassa Helsingissä. Ilman kihlattuaan, toimitusjohtaja Sirkka Mertalaa, 43, paikalle saapunut Matti Vanhanen (kesk) viihtyi tilaisuudessa pitkään. Avajaistungoksessa olleilta ihmetytti lähde? muutoin erittäin kiireisen lähde? pääministerin vitkuttelu lähde? paikalla ja yhteys Souriin lähde?. Etenkin, kun Vanhasta ja Mertalaa ei ole viime viikkoina nähty julkisesti yhdessä lähde?. Souri erosi runsas vuosi sitten puolisostaan Janne Janhosesta.

Yhteydessä keväällä

Iltalehden tietojen mukaan lähde? Vanhanen ja Souri ovat olleet sähköpostitse toistuvasti lähde? yhteydessä toisiinsa. Yhteydenpito on tapahtunut kevään aikana. Souri vahvistaa, että kanssakäymistä on ollut.

- Ainoa yhteydenpito kuitenkin, mitä välillämme on ollut, on liittynyt oikeudenkäynteihin, taiteilija painottaa.

- Oikeudenkäynnit ovat siis meillä ainoa yhdistävä tekijä. Minkäänmoista sen kummempaa tarinaa tästä ei saa väännettyä, hän selvittää. Myös Vanhanen myöntää yhteydenpidon. Hän on Sourin kanssa samoilla linjoilla viestien sävystä. - Meillä on samanlaiset oikeusjutut vireillä ja olemme siihen liittyen vaihtaneet tietoja. Olen kertonut oman oikeusprosessini kokemuksista, joka on hieman hänen asiaansa pidemmälle edennyt, pääministeri kommentoi torstaina Iltalehdelle.

Oikeudessa

Kumpaankin liittyvä tapaus lähde? on korkeimman oikeuden käsittelyssä. Helsingin hovioikeus tuomitsi pääministerin ex-naisystävän Susan Ruususen (entinen Kuronen) ja hänen kustantajansa Kari Ojalan Vanhasen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkoihin. Pääministerin morsian -kirjan sisältöä koskeva tuomio tuli helmikuussa 2009. Molemmat osapuolet saivat tuomiosta valitusluvan korkeimpaan oikeuteen, joka käsittelee asiaa edelleen. Souri taas sai erävoiton vuosien oikeustaistelun jälkeen, kun hovioikeus tuomitsi 7 päivää -lehden hänen yksityisyyden suojansa rikkomisesta. Taiteilijan ex-kumppani oli myynyt lehdelle Souria koskevia intiimejä tietoja. Lehti halusi valittaa tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka pui juttua yhä.

- Yksityisyydensuojan takia joka asiaa ei tarvitse selittää yksityiskohtaisesti, Souri päättää Vanhasta koskevan keskustelun."

Mitä jutusta jää jäljelle kun mutut ja alleviivaavuudet otetaan pois?

Katariina Sourin (entinen Kata Kärkkäinen) näyttelyn avajaisiin 4 kuus -galleriaan Helsinkiin paikalle saapunut Matti Vanhanen (kesk) viihtyi tilaisuudessa. Kysyttäessä heidän yhteyksistään sekä Souri, että Vanhanen myönsivät olleensa yhteydessä sähköpostitse yksityiselämää koskevien oikeusprosessien takia. Vanhanen kertoi yhteydenpidon olleen neuvoa-antavaa laatua. Souri oli asiassa samoilla linjoilla ja vahvisti että muuta yhteyttä heidän välillään ei ole. 

Siinä se. Ei valokuvia Matti Vanhasesta, jolla on arvoituksellinen hymy kasvoillaan, käsi tavoittamassa viinilasia (jossa tarkemmin tarkasteltuna on mehua). Ei Kata Souria nojaamassa raukeasti seinään, kuin muistuttaen playboykuvista ja Sirkka Mertalan poissaolosta. Ei väkisin väännetyn sääliskandaalin käryä. Ei "kanssakäymistä", ei "vitkuttelua". Ei oikein mitään, mikä saisi hormoonit hyrräämään kuten Ike-uutisoinnissa aikanaan. Ei edes katkeralta vaikuttavien juoruämmien hetkellistä hyvää oloa kun saa "lipsauttaa" kirjoituksiinsa jotain sellaista kuin pääministerin uusi lemmikki.

Jos olisin loka-Laitinen, saattaisin taas heittää jonkinlaisen sukupuolittuneen navanalusvitsin. Voisin esim. kehottaa arvon rouvia/neitejä harrastamaan enemmän romanttista kanssakäymistä omassa elämässään, ettei suttuinen haaveilu, daydreaming, pääse häiritsemään työn laatua. Pehmoisia lässyttävä journalisti menettää helposti uskottavuutensa. Monen mielestä herkkä kullittelu kuuluu kotioloihin mutta ei työpaikoille, eikö totta?

Paskaa journalismia. Hävetkää.

-Pastori-

Ahtaita mielipiteitä

Ahtaajien lakko.

Tästä kyseisestä tapahtumasta on tullut ruttoa ja heinäsirkkoja suurempi vitsaus onnettomalle periferiallemme. Taivaat mustuvat, euromijardit sulavat kuin keväinen lumi auringossa, vienti pysähtyy ja kahvi loppuu kaupasta, koska kolmetuhatta paholaisen riivaamaa ihmistä ei suostu töihin.

Kahina asian tiimoilta ei juuri ole eronnut edellämainitusta liioittelusta. Kuten arvata saattaa, suomalaiset jakautuivat jälleen kahtia haukkumaan eri osapuolia, kuten nykyisin on tapana koski asia sitten NATOa tai euroviisuja.

Leireihin linnoittautumisen toimintamalli on seuraavanlainen : otetaan asia puheeksi internetin keskustelupalstoilla - heitetään täky, eli uutinen vaikkapa Iltalehden tai Suomi24:n forumien tapaisille koko kansan vessanseinille nähtäväksi. Pyydetään kommenttia. "Mitä olet mieltä TV-maksusta?" "Pitäisikö Timo T.A. Mikkonen kieltää lailla?".

Sitten odotellaan pieni tovi, ja saadaan hyvää materiaalia sosiologeille ja mediakulttuurin tutkijoille, kun pyritään päättelemään miten ihmeessä juutalaiset, natsit, venäläiset ja muslimit liittyvät mielipidekirjoittajien aivotuksissa nyt vaikkapa ruuan arvonlisäveroon.


Media itse ampuu itseään nilkkaan haaliessaan näitä nettikirjoituksia ja "mielipidetutkimuksia" (muka vakavasti otettavina lähteinä) julkaistessaan "uutisia". Uutiseksi kelpaa nykyisin esim. se, että Veltto Virtanen ei ole raskaana tai vaikkapa lista amerikkalaisista julkkiksista jotka ovat kaivaneet nenäänsä (Toinen näistä uutisista on ihan oikeasti julkaistu).



No mutta.

Tasottoman uutisoinnin syy ei välttämättä ole aina mediassa itsessään, vaan syynä voi olla myös saatavilla olevan lähdemateriaalin heikkous. Hyvänä tyyppiesimerkkinä käyvät vaikkapa nyt poliitikkojen mielipiteet lakkoasioista.

Kokoomusnuoret ovat huolissaan. Heidän mukaansa ”Ahtaajien lakko on osoitus ällistyttävän lyhytnäköisestä ja vastuuttomasta ahneudesta”.  Aika hyvin, kun otetaan huomioon, että kokoomuksen arvoihin kuuluu rajoittamaton markkinatalous ja siihen liittyvä lyhytnäköinen ja vastuuton ahneus.

Ahneeksi syyttäminen on populismia parhaimmillaan. Niillä pirun ahtaajillahan on jo kolmen tonnin palkka, eikö niille mikään riitä?

Tosiasiassa suurimmat kiistat koskivat muutosturvaa, irtisanomissuojaa ja työaikoja. Palkankorotukset pyörivät jossain 0,6 prosentin korotuksen paikkeilla. Melko ahnetta.

Ymmärrän kyllä kokoomuksen huolen sinäänsä. Olisihan melko nastaa, jos väkeä voisi pitää töissä 24 tuntia vuorokaudessa ilman irtisanomissuojaa. Siitä olisi valtavasti kilpailuetua.


Lisää vettä myllyyn lyö, yllätys yllätys, Matti Vanhanen Aina ulkomailla käydessään pääministeriin tuntuu iskevän jokin ihmeellinen tarve veistellä julkisesti täysin mottipäisiä lausuntoja. Tosin hallituskumppani kokoomuksen linjoilla hänkin liikkuu. Olisi melko nastaa, jos väkeä voisi pitää väkisin töissä 70-vuotiaaksi asti ilman lakko-oikeutta ja mahdollisuutta ennenaikaiseen eläkkeeseen.

Lisäksi Masa on huolissaan siitä, että lakko vie luotettavuutta. Tarvitseeko tätä edes kommetoida?



Se, että lakon aikana koulutettiin uusia vuokratyöahtaajia tekemään lakkolaisten työt ei ole ainakaan julkisesti Mattia eikä kokoomusta tuntunut häiritsevän. Yhteen päähän mahtuu ilmeisesti vain yksi ideologia. Raha.

Lopuksi linkitän tähän  hyvän blogikirjoituksen, jossa asiaa tarkastellaan myös kolikon kääntöpuolelta. Median hyväksi todettakoon, että tämä julkaistiin Iltalehdessä. Kirjoitus toivottavasti herättää ajatuksia siitä, kuka loppujen lopuksi hyötyy täällä tehtävästä työstä.


-Pastori-

Junassa on hauska matkustaa

Talvi ei ota hellittääkseen.

Lunta on "tsadissakin" kerrankin metritolkulla (muuallakin kuin Stockmannin ikkunakoristeissa) ja pakkanen on paukutellut ennätyslukemia hieman pohjoisempana. On siis ihan oikea talvi, sellainen mitä lapsena vietettyjen talvien muistaa olleen. Uuden vuoden juhlapyhiä vietettiin joskus lapsuudenkaverin kanssa pohjoisessa vuokramökillä - nelikerrospukeutuneena ja metriseen hankeen tunneleita kaivaen. Kivaa oli.   

Tämä oli muistaakseni paitsi
a) hauskaa, myös
b) ihan normaalia

Sittemmin on unohdettu, että talvella voi olla kylmä, ja että se saattaa vaikuttaa hidastavasti liikenteeseen ja mahdollisesti myös aivotoimintaan.


Valtion Rautatiet on luonut kiitettävällä ripeydellä uutta imagoa tänä talvena. Ensiksi kehiteltiin täysin uusi ajatus julkisella kulkuneuvolla töihin kulkemisesta (kun karannut junanvaunu meni Helsingissä toimiston seinästä läpi), ja nyt on toista viikkoa taisteltu juna-aikataulujen kanssa, kun Italian insinööritaidon helmet eli  Pendoliinot hyytyvät pakkaseen ja muut junat yrittävät kiertää niitä vaihdeohjainten iskiessä sinistä lieskaa taustalla.

Asiaan on tartuttu ripeästi ja reteästi kusenkeltaisen lehdistön koko mahdilla. Positiivisesti ajateltuna tämä toki tarkoitttaa sitä, että valtakunnassa ei ole tällä hetkellä mitään todellisia ongelmia.

No joo.


Lapsiperheet häädettiin ulos pakkaseen. Näin Iltalehti vuolee tyypilliseen tapaansa sosiaalipornolla kultaa. Kukaan ei ole ilmeisesti huomannut, että kehä kolmosen (tunnetaan myös nimellä vessanrengas -toim.huom.) ulkopuolisilla alueilla rautatieaseman nimellä kulkevat puutönöt ovat ihan jatkuvasti kiinni yöaikaan (jotkut päivisinkin) - mikä tarkoittaa pohjoisessa asioiville luonnollisesti sitä, että pitää varautua olemaan pakkasella ulkona.


Sen sijaan että keskitytään luomaan kuvaa VR:stä pikkulasten verta imevänä demoninpalvontakulttina, voitaisiin ehkä miettiä oikein porukalla että mikä vittu ihmisiä vaivaa, kun ne eivät osaa laittaa vaatteita päälleen talvella.

Mutta ei. On niin kamalan kivaa valittaa porukalla. Suomalainen infrastruktuuri tuhoutuu, taivas mustenee ja heinäsirkat syövät EU-tuella kasvatetun viljan kun junat ovat olleet jatkuvasti yli puoli tuntia myöhässä. 



Kokeilinpa tätä sitten minäkin, ja astuin sisälle pahuuden tyyssijaan. Siirryin Tampereelta Kuopioon junalla. Asemahallissa oli odottava tunnelma. Ihmiset jonottivat kiltisti vuorolaput kourassa pakkasen paukahdellessa maltillisesti toisella kymmenellä. Homma tuntui olevan hallussa, eikä venäläisillä lomamatkailijoillakaan tuntunut olevan sopeutumisvaikeuksia.

Sain lipun tiskiltä melko nopeasti ruuhkasta huolimatta ja pääsin junaan. Ei ongelmia. Juna lähti liikeelle myöhässä aikataulusta väistäessään toista junaa. Asiasta kuulutettiin. Matka käynnistyi. Väistimme kolmatta junaa ja kuuntelimme hartaasti asianmukaiset liturgiat. Paljon parjattu tiedottaminen toimi kuin, eh... junan vessa.

Vaihto Pieksämäellä, ilmoitus Helsingistä tulevan junan myöhästymisestä. Tuopillinen siideriä asemaravintolassa odotellessa. Juna saapuu ilmoitettuna ajankohtana raiteelle ja lopulta Kuopioon noin 40 minuuttia myöhässä.


Mitä sitten?

Pääsin perille määränpäähän, hieman reilussa neljässä tunnissa toiselle puolelle Suomea, ja pidin rentouttavan tauon matkalla. Mielestäni homma oli poikkeusolosuhteisiin nähden ihan hyvin hallussa, eikä ravintolavaunussakaan kukaan järsinyt pakastettua lapsiperheen lihaa. Kallista lystiä junalla kulkeminen toki on, mutta tämä on tietysti hyvin suhteellista maassa, jossa Hesarin etusivulla mainostetaan erikoistarjouksena viidentuhannen euron hintaista sänkyä.

Olisi kivaa vaihtelua lukea uutisia, jotka on kirjoittanut joku, joka on käynyt joskus Helsingin ulkopuolella.
Eikä haittaisi sekään, jos tämä joku osaisi kirjoittaa jotain muutakin kuin sensaatiohakuista kuraa.

-Pastori-

Syytettä pukkaa, herra ministeri

Vanhasen Matilla tuntuu olevan taas jotain pieniä epäselvyyksiä lain kanssa.

Tuntuu joskus että toistan itseäni, kun kirjoittelen tämän valtakunnan ykkösmiehen toilailuista jatkuvalla syötöllä, mutta vähän kuten eräs kaimansa, tämäkään Matti ei pysty pysyttelemään poissa ikävyyksistä tai negatiivisesta julkisuudesta.

Mattia epäillään rikoksesta. Sattuuhan tuota. Joillekin vain hieman useammin kuin toisille.
Esitutkinnassa selvitellään nyt, onko rikollista samaan aikaan;

1) Istua Suomen pääministerinä ja olla päättämässä mihin kerättyjä yhteisiä varoja, esim. RAY:n tuloja  käytetään, ja
2) Päättää käyttää edellämainittuja varoja sellaisen säätiön (Nuorisosäätiö) tukemiseen, joka maksaa pääministerille itselleen rahaa vaalitukina.



Kaukaa viisaana miehenä Masa ilmoitti jo ottavansa lopputilin pääministerin hommista (siis jo hyvissä ajoin ennen kuin rikostutkinta aloitettiin) ennen kuin kukaan ehtii ajatella että hän on jonkinlainen oman edun tavoittelija. Nuorisosäätiöstä ja Kaikkosesta ei tässä yhteydessä sen enempää.

Ihmetystä herättää vain eräs eikka, nimittäin se, että muistaakseni kansanedustajalta edellytetään jonkinlaista nuhteettomuutta;



Perustuslaki, 1. luku, 2 § :

Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate

"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."

...mutta tästä huolimatta meillä on pääministerinä kaveri, joka on rosiksessa tai sen uhan alla kolmatta kertaa putkeen kuluvalla neljän vuoden periodilla. Toistuvat epäselvyydet ja jatkuva kädenvääntö lain kouran kanssa liitetään yleisemmin pitkäpartaisiin moottoripyöräilijöihin, ei niinkään raivoraittiisiin hiihtoharrastajiin.




Tarkoittaako tämä sitä, että ministeri ei enää edusta kansaa, ts. on niin paljon meidän turhanpäiväisten tavallisten pulliaisten yläpuolella, ettei hänen tarvitse kiinnostua meidän ininöistämme?

Esitän jälleen itseäni toistaen kysymyksen : Miksi Ihmeessä tätä miestä ei saada pihalle eduskunnasta, ja irti vallan kahvasta?


Epäily sinäänsähän ei lain mukaan riitä syyksi tuomita ketään. Olisiko kuitenkin tulta siellä missä savuttaa?



Rikoslain 40. luku sanoo asiasta seuraavaa:

2 §

Törkeä lahjuksen ottaminen

Jos lahjuksen ottamisessa

1) virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka

2) lahjan tai edun arvo on huomattava

ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi.

Tulkintaa yllämainitusta :

Tässä tutkittavassa tapauksessa virkamies on pääministeri, samoin kuin myös lahjanantaja on pääministeri.


Eli jos pääministeri toimii edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti (lakiin kirjattuihin velvollisuuksiin ei takuuvarmasti kuulu rahan lappaminen omalle pankkitilille?) pääministeriä itseään huomattavasti hyödyttäen, ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, on pääministeri Vanhanen tuomittava vankeuteen 4 kk - 12 kk periodiksi ja lisäksi viralta pantavaksi.


Yksinkertaistetaan vielä : jos Matti Vanhanen ohjaa viranhaltijana verovaroja itselleen, hän syyllistyy törkeään lahjontaan ja joutuu linnaan 4 - 12 kuukaudeksi sekä viralta pantavaksi.

Lain edessä kaikki ovat tasavertaisia. Saapa nähdä taas.


-Pastori-

Missejä ja laulajia

Ei sillä, etteikö ulkonäöllä ja laulajana toimimisella olisi jotain yhteistä rajapintaa, mutta...

"Missi-Essi yrittää nyt onneaan laulajan uralla" (IL 19.01.2010)


Nykyään julkkikseksi pääseminen on kaiken A ja O. Ennen wanhaan jos kakaroilta kysyi, mitä heistä tulee isona, vastaus saattoi olla vaikkapa avaruuslentäjä tai esim. roska-auton kuljettaja.

Tänä päivänä vastaus (pissis-ssssuhahduksella tietysti) on ziis niinqu julkkis. Ihqua. Ziis Daa, ihan oikeesti.




Oikeesti on tunnetusti Finlandersin kappale. Missi-Essi oli kuulemma laulanut missikilpailun finaalissa lyhyen pätkän kyseisestä kappaleesta. Kävi vain niin, että kyseinen teos on ollut jo pitkään "finaalissa", kun taas varsinaisen finaalin meni ja voitti lyhyt pätkä, Pumpasen Viivi.

Susanna Turja valittiin toiseksi perintöprinsessaksi. Hän lauloi Beatlesia.


Essi perustelee laulajan uran valintaansa sillä, että hän on tenhyt sitä jo kauan ennen kuin missijuttuja. Nainen on 19-vuotias. Vankka ammattitaito tien päältä lienee siis jo olemassa. Monihan lauleskelee jo ala-asteikäisenä. Missijuttuja en lähde edes arvailemaan, mutta ilmeisesti niitä Essi ei kuitenkaan ole harrastanut kuin vasta esimerkiksi yläasteella?

Essin ura julkkiksena ei suinkaan pääty vielä tähän. Hän on ehtinyt jo piipahtaa Idolsissa, Osallistunut Huippumalli Haussa -ohjelmaan, voittanut Suomen Neito-tittelin, kertonut 7 päivää -lehdelle joutuneensa häirikön ahdistelemaksi, juhlinut Pete Parkkosen kanssa, uskonut Iltalehdessä parisuhteeseensa, tehnyt mallin töitä ja asunut Turussa.

Hän ei kuitenkaan halua, että hänet yhdistetään perinteisessä mielessä laulavaan missiin.


Julkkispotentiaali on päivänselvä. Kipin kapin levyttämään ja sopimaan kiertueaikatauluista. Odotan innolla sitä päivää kun Vesa-Matti Loiri tai vaikkapa A.W.Yrjänä päättävät valita missin uran.

...Tarkemmin ajatellen, unohdetaan koko juttu.

Jos kaikesta huolimatta tie julkkikseksi ei aukea, Essillä on hyvältä kuulostava varasunnitelma : hänellä on tarkoituksena lukea kirjanpitäjän opinnot loppuun ja työskennellä opintojen ohessa kaupan kassalla.



-Pastori-

Musamaailman pohdiskelua part IV

Kulkurit suuntaa studioon alkavana viikonloppuna. Tarkoitus on äänitellä tulevaisuutta silmällä pitäen nippu singleteoksia, joita julkaistaan sitten tasaisin väliajoin pitkin kuluvaa vuotta. Hyviä kappaleita on tullut ulkopuolisilta säveltäjiltä aikamoinen kasa, ja materiaalia on myös omasta takaa syntynynt viime aikoina, jos ei nyt kiitettävästi, niin ainakin tyydyttävästi. Single-kerrallaan-konseptissa on äkkiä ajatellen kovastikin järkeä. Levyistä on nimittäin tullut jossain määrin kertakulutustavaraa, myynninedistämiseen tarkoitettua promomateriaalia, joita jaellaan keikkailun yhteydessä kiinnostuneille.

Taannoin CD-levyn julkaisu oli harvinaista herkkua, johon ei ihan joka peräkylän elviksellä ollut mahdollisuutta taloudellisesti, tekniikasta nyt puhumattakaan. Moinen on historiaa, kuka tahansa pystyy äänittämään, masteroimaan ja painamaan nipun hengentuotoksiaan pihalle kotiPC:ltään ainakin jonkinlaisella laadulla. Mac-miehet älkööt vaivautuko tässä kohtaa aloittamaan sitä ikuista debaattia. Pitäkää uskontonne. PC on äänitykseen hyvä laite. Piste.

Edesmenneen loisteputki-kakkosen (Neon2) jätkät puhuivat aikanaan jossain haastattelussa, että siihen aikaan kun heillä breikkasi ja levyu leivottiin eetteriin, ostettiin rojalteilla omakotitalo. Nykyisellään saattaa samalla levymyynnillä saada sen verran hiluja kasaan, että saa päivitettyä auton vuosimallia parilla vuodella ylöspäin, jos hyvin käy. Pulla-aika on siis ohi, mitä levyillä rikastumiseen tulee.

Levyjen myynti laskee tasaisesti. Pari vuotta sitten päivätyssä uutisessa mainitaan että alamäki on jatkunut jo viimeiset 7 vuotta. Käyrä tulee tuosta tuskin nousemaan enää perinteisin keinoin, tällä tarkoitan siis sitä myyntisellaista.

Piratismi sekä globaali tarjonta on sitä luokkaa, että levyjä pitäisi myydä kymmeniä miljoonia ennen kuin artistin osuus alkaa tuntua siellä lompakon pohjalla. Se ei ole kovin realistinen tavoite, jos lauletaan kielellä, jota puhuu ja ymmärtää 0,083 prosenttia maailman väestöstä.

Tästäkin luvusta voidaan vielä karsia suurin osa, koska aniharva pääsee sellaiseen radiosoittoon, että edes viideosa väestöstä tietäisi mikä bändi eetterissä milloinkin sydänsurujaan vollottaa. Leipä on siis palasina maailmalla, ja jos musiikilla haluaa tienata, on oltava valmiina kiertämään peräkylien tavernoja ja lavoja hyvin ahkerasti.

Lauri Tähkä ja kumppanit rynkyttivät päätä karjalan mäntyyn hyvinkin 15 vuotta ennekuin mänty antoi periksi. Täytyy nostaa hattua heille, jotka ovat jaksaneet tarpoa tämän pitkän suon halki ja päässeet pinnalle tehden sellaista taidetta, mihin oma sydän uskoo. Harvalla riittää moiseen pitkäjänteisyyttä, ja monet valitsevatkin sen helpomman tien - takuukaupallisen tusinan tuottamisen englannin kielellä. Onhan tällä tavaralla aina isot globaalit markkinat. Miksi tehdä vuosikausia töitä, kun voi tulla tähdeksi yhdessä yössä? kuuluu Anna Abreu kysyneen.

Toivotamme onnea projektille. Maailma on iso paikka tähdenlennoille ja sellaiseksi pyrkiville. Ammattitaito vaatii aina vuosien työn.


-Pastori-

Takkeja ja tikkatauluja

Suomalaista työelämää tammikuussa 2010:

Ennen muinoin väännettiin vitsiä lapioon nojaavista kunnannmiehistä jotka eivät tehneet mitään ja taisipa Spede vääntää vitsiä tikkataulun avulla reseptejä arpovasta lääkäristäkin.

Todellisuus on tarua ihmeempää; Nykyisin tikkaa heitetään lentokentän taukotiloissa matkustajien laukkujen seistessä, kun taas liukuhihnalta paljastuu tapauksia, joissa reseptejä arpovat kaikenkarvaiset auervaarat pitkin Suomea. Valelääkäritapauksen paljastumisen jälkeen ei kulunut kuin pari päivää, kun roskiksia tonkivat journalistit löysivät jo lukemattomia epäpäteviä lääkäreitä ja hoitajia ympäri maata. Ei siinä tikanpoika kauas puusta putoa.

Jälkikäteen oltiin herttaisen yhtä mieltä siitä, että 23-vuotias lääkäri herätti epäilyksiä jo pelkästään sillä, ettei hän pitänyt lääkärin takkia työaikana.

Nettimielipiteet ovat taas välittömästi tilanteen tasalla, 75% vastanneista ei luota suomalaiseen terveydenhuoltoon. Ehkäpä pitäisi järjestää jokin yhteinen ihmisiä lähentävä tapahtuma, joka vahvistaa tätä järkkynyttä luottamusta. Viime vuonnahan meillä järjestettiin esim. tämä sikajuhla, jossa jonotettiin pakkasessa terveysaseman ulkopuolella ja vedeltiin naapurin äijää turpaan.

Toisaalta tietyt paikkakunnat ovat jo valmiiksi kaiken arvostelun ulkopuolella - esim. Kokkolassa on taannoin kunnostauduttu mm. leikkaamalla potilaalta terve käsi vioittuneen sijaan ja allekirjoittanutkin on saanut kokea miltä tuntuu kun suuhun mätänevää kulmahammasta arvellaan viisaudenhampaaksi (samalla kun sitä koputellaan instrumentin kahvalla vipuvoimaa pahemmin säästelemättä).



Nyt on taas aika juhlia - suomalaisilla on uusi kohkaamisen ja taivastelun aihe, kun ei noihin lääkäreihinkään voi enää luottaa. Onpahan siellä luulotautisten polilla sitten jotain jutunaihetta kun jonotellaan pari tuntia muiden sikaflunssaisten joukossa.

-Pastori-

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uutta vuotta pukkaa, ja kroonisesta julkaisuvajeesta kärsinyt nöyrin palvelijanne alkaa heräillä horroksestaan. Tätä kirjoitetaan itäsuomalaisen baarin syövereistä punaviinilasillisen lämmitellessä vatsanpohjalla.

Toista vuotta näitä kurnutuksia on nyt tullut julkaistua. Palautetta on tullut vähän, mutta pääosin myönteistä. Kritiikkiä on esiintynyt lähinnä julkaisujen pitkäpiimäisyydestä (Älä sellaista Liirum-laarumia! -Pulkkinen) eli kansanomaisesti sanoen siitä, että jahkailen ja pyörittelen asioita liikaa, kun vahvuuteni lienee kuitenkin tosiasiassa kuolettavien brittikomediatyylisten onelinereiden laukojana. Toinen kritiikin aihe on ollut epäsäännöllisen laiska julkaisutahti.

Kaksi kärpäshärkästä yhdistelemällä päättelin siis, että nämä laadulliset ongelmat saa parhaiten ratkaistua siten, että julkaisee useampia tekstejä, joiden mittaa karsitaan raa'alla kädellä, ja yritetään olla vähemmän konservatorio-tiedonjyvä-pyhämies-pedestaalilla-besserwisserimäisen hauskoja, ja pyritään sen sijaan vittuilemaan rehellisen kansantajuisesti asioille ja ajankohtaisuuksille, niin kuin periaatteessa tähänkin asti.

Tästä on hyvä jatkaa.

Uusi vuosi alkaa hienosti, käsiaseiden täyskieltoa puidaan taas julkisuudessa koska eräällä skhupollilla alkoi kupolli himmenemään, ja hän päätti ratkaista kaikki tunne-elämän kommunikaatiovaikeutensa ammuskelemalla kauppakeskuksessa. Tony Halme näytti että perisuomalainen mies ei jää kakkoseksi tässäkään urheilulajissa ja poistutti itsensä eduskunnan eläkeläisten muonavahvuudesta. Eräänlainen morbidi tasapeli siis etelä- ja perussuomalaisten välillä. Tavallaan hienoa, että psyykkiset ongelmat eivät tunne kieli- tai kulttuurirajoja.

Pääministerin vaihdostakin odotellaan. Vanhanen kärsii verenkierto-ongelmista jaloissaan ja vetäytyy mökilleen hakkaamaan halkoja. Mainittakoon että alkoholin nauttiminen parantaa ääreisverenkiertoa. Jos maailmassa on yhtään huumorintajua, Paavo "Paavali" Väyrynen tulee paikkaamaan Masan lähdöstä syntyvää pökkelötyhjiötä ja aloittaa kuudennenkymmenennen ministerivuotensa. Pavesta tulee väkisinkin mieleen Frederik, joka on myös ikuinen kolmekymppinen. Nuorekkuus on valttia.

Jäämme innolla seuraamaan jatkoa.

Tähän väliin kiproiskis ja hyvää alkanutta vuotta koko joukkueelle. Palataan asiaan!


-Pastori-