Uuden ajan Reality-TV

Tv-mainokset loppuvat ja ohjelma alkaa.

Rummut pärisevät kuin Dressmannin mainoksessa, teknonsiniset valonheittimet pyyhkivät ristiin studion lattiaa. Yleisö ulvoo. Colosseumilla janotaan verta.

- Hyvät television katselijat! Tervetuloa seuraamaan "Kun Mikään ei Riitä"-realitysarjan häikäisevän jännittävää finaalia! Jäljellä on enää kaksi yritysmaailman nälkäistä tuloksentekijää, myyntipäällikkö Pirjo Yrkyri ja team leader Niilo Uljaska! Vain toinen heistä voi voittaa pääpalkinnon - tuhdin osakesalkun ja johtajan viran uuteen ultramyyntitoimistoon!

Rasvainen Juontaja menee halailemaan finalisteja.

- Pirjo, mitkä on fiilikset?
- On aivan sikaupeeta olla täällä saakka, en olis ikinä uskonut että mä pääsen näin pitkälle työelämässä. Vanhemmat on ollu ihan ihanii kun ne on jaksanu tukea ja uskoa muhun.

Pirjo räpsyttelee tuuheita silmäripisiään kameralle. Kuva zoomaa yleisöön joka heiluttelee I Love Pirjo - pahvilappuja. Pirjo hymyilee leveästi ja vaihtaa jalan toisen päältä toiselle.

- Kotijoukkojen tuki on tärkeää. Isäsihän valmensi sinua yritysmaailmaan?
- Joo, siis mun faijahan on ollu konsulttina isoille paperifirmoille, ja se osas valmistaa mut näihin tiputuspeleihin. En mä olis pärjänny jos ei jo kotona olis kerrottu miten homma nykyään toimii!

Kuva kääntyy yleisöön jossa Pirjon isä vilkuttaa tahdikkaasti Armanin puku päällä ja Pirjon äiti itkeä tirauttaa onnen kyyneleen jonka hän kuivaa silkkihuiviinsa.



-Mahtavaa, Pirjo. Entäs Niilo, mitä arvelet omista mahdollisuuksistasi?
- Mä uskon vahvasti mun omiin kykyihini. Mä olen johtanut jo pitkään mun tiimiä kohti suksessia, mä tiedän tän skenen trendit ja zsydeemit. Sitä paitsi mä pelaan golffia Jarin ja Jorman kanssa, ja niiltä saa niinku sisäpiiri-infoo siitä miten hommat skulaa.

- Aivan Niilo, luuletko että juuri tämä sinun nuorekkuutesi ja urheilullisuutesi sekä tietysi hyvät suhteesi ovat auttaneet sinut näin pitkälle?
- No, ei silleen, niinku mä sanoin ni omilla haboilla tässä on pääasiass skulattu. Mulla on kuitenkin vahvat visiot ja missiot siitä kuinka tehdään tulosta, ja mä oon tottunut vetää tiimii missä on tosi vahvoi yksilöitä ja kovii tuloksentekijöitä.

Niilo vahvistaa tämän nostamalla treenatun käsivartensa kohti kameraa ja nostaa manikyyrin viimeistelemän peukalonsa ylös. Yleisö ulvoo riemusta.

Ruudulla Rasvattu Juontaja lähenee vääjäämättömästi ahdistunutta katsojaa. Strobovalot välkkyvät. - Mennäänpä katsomaan miten kilpailijamme ovat matkan varrella pärjänneet, toteaa juontaja kiimaisesti.



Isolla ruudulla alkaa pyöriä nopealla leikkauksella kuvasarjoja kuluneesta kaudesta.

- Pirjo, tässä näemme otoksia kuluneen kauden alkumetreiltä tähän päivään saakka. Avasit pelin hienosti CV:n täyttöosiolla.

Kamera seuraa kun Pirjo täyttää CV:nsä. Hän on 23-vuotias kolmen alan diplomi-insinööri jolla on yhteensä 21 vuotta työkokemusta. Hänen vahvuuksiinsa kuuluvat fanaattisuus yrityksen arvoja kohtaan, nöyryys sekä palvelualttius - johtoportaan naiminen pikkujouluissa (kukin erikseen tai kaikki kerralla) ylennyksen toivossa ei ole tälle hakijalle ongelma. Palkkatoiveekseen Pirjo esittää 5 euroa tunnilta ilman ylityölisiä.

Niilo taas on 25-vuotias itseoppinut yrityskonsultti, joka on aloittanut muiden neuvomisen jo hiekkalaatikolla. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu täydellinen häikäilemättömyys, muiden runttaaminen pois tieltä fyysisillä avuilla, sekä vahva tiettyjen alojen verkoston tuntemus. Hänen palkkatoiveensa on 1,3 miljardia kuukaudessa, koska "parhaat tienaavat eniten". Niilo on selvinnyt voittajana jo useista pahoinpitely- ja petossyytteistä ja on todellinen selviytyjä.


Kamera maalailee kuvia joissa kaksikko nähdään uljaina profiileina eri tilanteissa, viulut soittavat taustalla tunteisiin vetoavaa harmonista musiikkia.


Nähdään hienoja tilannekuvia kuluneen kauden ajalta. Tässä Pirjo kättelee vanhaa pomoaan hyvästiksi lähtiessään koitokseen. Pirjo saa yllättävän puolentoista vuoden bonuksen hyvästä työstä. Pomo saa muistoksi nipun valokuvia Pirjosta ja itsestään.

Tässä Niilo poseeraa valkaistuine hampaineen parhaan työkaverinsa kanssa, joka kuoli traagisessa leivänpaahdinonnettomuudessa heti kun oli luopunut osakkuudestaan Niilon firmassa. Musiikki muuttuu uneliaan surumieliseksi. Näytetään stillikuvaa, jossa yhden kilpailijan naaman yli vedetään punaiset henkselit.



Tässä Pirjo tekee pitkää päivää, kamera herkuttelee lähikuvilla kun Pirjon sormi amputoidaan neuvotteluhuoneessa sormen hermoston tuhouduttua 68-tuntisen pörssisivustojen klikkailun jälkeen. Pirjo näyttää voittajan merkkiä ehjällä kädellään kun häntä viedään ambulanssiin. Pirjon opponentti hyppää asfalttiin Suomen Pankin talon katolta ja halkaisee kallonsa. Jälleen kuvaa henkseleistä.

Kamera siirtyy taidokkaasti ns. cross-fade-efektillä mytystä syrjäkujalle, jossa Niilo potkii maassa makaavaa kilpakumppaniaan kylkiluihin samalla kun hänen palkkaamansa huumeveikot rusikoivat kovia kokenutta opponenttia rengasraudoilla ja pesäpallomailoilla.

Yksi kerrallaan kilpailijat katoavat leaderboardilta ja jäljelle jää vain kovin ja antaumuksellisin kaksikko : P.Yrkyri ja N.Uljaska.


- Ja nyt hyvä yleisö... ON FINAALIN AIKA! Julistaa juontaja, liikkuu teatraalisesti kuin Mefistofeles konsanaan ja vetää purppuranväriset verhot auki. On kuoleman hiljaista, kun vakava ja arvokas hahmo laahustaa lavalle.

Suuri Johtaja.

Suuri Johtaja tarkkailee tilannetta hetken arvioivasti, ja vetää sitten taskustaan esille kuivettuneen ranskanleivän. Yleisö pidättää hengitystään. Suuri Johtaja nakkaa leivän studion lattialle ylimielisellä ranneliikkeellä.

- PARAS VOITTAKOON!!!!! kirkuu juontaja, ja kilpailijat käyvät toistensa kimppuun. Pirjo onnistuu sipaisemaan Niilolta kummatkin silmät päästä tekokynsillään, mutta Niilon raskas koukku murskaa samalla hänen leukaluunsa. Niilo käy raivokkaasti Pirjon kimppuun ja alkaa puristaa elämää pihalle tämän kurkkutorvesta. Pirjo taistelee ankarasti vastaan, ja potkaisee Niiloa munille.

Niilon ote irtoaa hetkeksi. Pirjo livahtaa ketterästi ylös Niilon alta ja alkaa hakata Niiloa studiotuolilla otsaan. Niilon kallo rutisee liitoksissaan kun hän ottaa muutamia tehohoitoa vaativia osumia kasvoihinsa. Tarmokkaasti Niilon onnistuu kuitenkin kiskoa Pirjolta jalat alta, sillä seurauksella että Pirjo kaatuu selkäranka edellä juontajan metalliseen pöydänkulmaan. Ranka napsahtaa ja taistelu hellittää hetkeksi.

Kamera seuraa nyt kahta lattialla kohti ranskanleipää raahautuvaa kilpailijaa ja Dressmann-rummut pitävät infernaalista meteliä. Avomurtuma selkärangassa vie veronsa, eikä halvaantunut Pirjo pysty enää kivuiltaan etenemään. Onko Niilo voittaja?

Loppumetreillä kuitenkin tapahtuu traaginen käänne - Niilon konttorituolista saama aivovamma saa miehen sekavuustilaan ja hän menettää suuntavaistonsa. Niilo tarttuu edessään roikkuviin naruihin päästäkseen ylös, mutta sadan kilon painoinen studiovalaisin tippuu hänen niskaansa ja murskaa hänen kallonsa veriseksi möhjöksi studion lattialle.

Pirjo ojentelee anovasti käsiään kohti leipää, ja Suuri Johtaja saapuu julistamaan voittajan.
- Nonnniiiin Pirjooo!!! Juontaja liihottelee näyttämölle.
- Miltä nyt tuntuu?

- Siis.... niinku... tosi hyvältä... Ihan uskomaton fiilis.... ähisee Pirjo hymyyn puserrettujen valkaistujen hampaidensa välistä.

- MEILLÄ ON VOITTAJA!!!!

Äkkiä Suuri Johtaja kuiskuttaa jotain juontajan korvaan. Juontaja rypistää otsaansa ja neuvottelee hetken mikrofonin kuulumattomissa Johtajan kanssa.

- Hyvä studioyleisö, näyttää siltä, että Pirjo onkin diskattu!
Yleisö kohahtaa hämmästyksestä, samalla kun Suuri Johtaja kaivaa Lugerin taskustaan ja ampuu Pirjoa takaraivoon.

- Juuri saamamme tiedon mukaan vajaakykyistä henkilöä ei voida kelpuuttaa uuden ultramyyntitoimiston johtoon. Näyttäisikin siltä että paikka jäi avoimeksi.
- Kuka Teistä, rakas yleisö, haluaa yrittää?


Lähetys päättyy veriseen mellakkaan. Kappaleiksi revitty ranskanleipä lentää stillikameraan ja kaataa sen. Ruutu pimenee, krediitit ilmestyvät. "Kun Mikään ei Riitä"-ohjelman tekijätiimi kiittää. Ja seuraavaksi mainoksia.







-Pastori-

Pysähtynyttä valvontaa

Käytin hieman aikaa ns. sisällöntuottamiseen ja pistin sivuston ulkomuodon remonttiin. Uutena lisäominaisuutena on myös tunnisteet, joista käsin voidaan lukea lisätietoa esim. vampyyreista, helvetinkoneista tai Finlandersista. Tietänette kyllä miten homma toimii.

Pimp my blog - hommaa elämä. No joo. Tähän voinee käyttää lisääkin aikaa tulevaisuudessa, katsotaan miltä nahan luominen lukijoista vaikuttaa. Ähem, mennäänpä päivän puheenaiheisiin.



Viime päivinä tapetilla on ollut mielenkiintoinen uusi bisneskonsepti nimeltä yksityinen pysäköinninvalvonta.

Valvontaa! Sitähän meillä perkele tarvitaan. Entisaikaan oli kyläyhteisöt juoruämmineen, sitten kaikenmaailman Urho Kekkosen masinoimat byroot jotka katsoivat vähän journalistien ja poliitikkojen suunliikkeiden perään, sitten tulivat kamerat, myymäläetsivät, STV, automaattinen nopeusvalvonta ja nettipoliisit. (Jos löydätte nettisivujenne seurantatililtä merkinnän SM/poliisi, se ei tarkoita nahka-asuja ja kumipamppuja, vaan jotain ihan muuta.)

Kerrostalokyttääjät - niminen nettisivusto vaali kunnioitettavalla ryhdillä kyttämisen ja naapurivalvonnan perinteitä. Sivua ei valitettavasti enää päivitetä. Siinä oli oiva kanava taloyhtiöiden ja isännöitsijöiden tunnollisuuden mainostamiseen.

Kukapa ei haluaisi asua taloyhtiössä, joka saa kyttäystoiminnasta täydet 5 tähteä?



No niin. hovioikeus kokoontui päättämään päivänpolttavasta asiasta ja päätyi tarkan tutkiskelun jälkeen sellaiseen ratkaisuun, että laissa säädetään yksiselitteisesti pysäköinnin- ja liikenteenvalvonnan kuuluvan viranomaisille.

Yhteiset pelisäännöt pitää olla. Tätähän ne taloyhtiöiden hallituksissa istuvat Erkit & Jormat monesti toitottavat. Nyt kuitenkin isännöitsijät ovat huolissaan valvonnan riittävyydestä, kun ParkPatrol pisti hanskat tiskiin. Ei kuulemma ole kannattavaa, kun vain joka kolmas maksaa enää laittomasti kirjoitetun pysäköintisakon. Mielestäni 33% maksuedustuskin on kuitenkin kohtalainen saavutus, kun se perustuu vain ja ainoastaan perisuomalaiseen nöyryyteen.



Nyt siis pelätään valvonnan riittävyyden puolesta. Tämä on tietyssä ristiriidassa uutisoinnin kanssa, jonka mukaan monenlaista valvontaa on lisätty ammuskelutragedioiden jälkeen.
Uutiset kerovat kuinka tehdään tehostettua nuorisotyötä, ennaltaehkäisevää tarkkailua, koulukiusaamista vähentävää toimintaa, yms. hyödyllistä.

Mitä täällä sitten pelätään? Jos kaikkeen puututaan jo riittäväsi, mistä tulee luonnehäiriöisiä agressiivisia ja vaarallisia ihmisiä, jotka kaiken lisäksi pysäköivät ajoneuvonsa minne sattuu?
Eivätkö viranomaiset ja ammattikyttäjäät, kuten esim. poliisi tee töitään? Vai meneekö niiltä liikaa aikaa netissä surffaamiseen?

Jos menee, niin nyt niiaataan väärille asioille. Poliiseista kun valtaosa valmistuu suoraan kortistoon. Luulisi että kun valvontaa ja huolenpitoa lisätään, näillekin kavereille löytyisi töitä.
Vaikka sitten pysäköinninvalvonnasta - joskin moni saattaa tuumia että tärkeämpiäkin asioita valtakunnasta löytyy.






-Pastori-

Musiikkimaailman pohdiskelua

Jälleen vierähti viikonloppu musiikin soittamisen merkeissä Henkan & Kulkureiden riveissä. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, väsymyksestä pystyyn kuolevia kosketinsoittajia, Mercedeksen kotitekoisen peräluukkutekniikan kenttähuoltoa, sightseeingiä maamme itäosissa, Lauri Tähkän tv-keikkaa, joulukinkkua, X-Boxmaaottelu (Suomi-Ruotsi 8-2), sekä perisuomalainen sunnuntairuoka Opera Special kotiinkuljetuksella.

Baariinkin houkuteltiin, mutta ei sitä sinne enää jaksanut, kun kunto loppui riehumisen ja roudaamisen jälkeen. Enstaina sitten.


Soittohommiin yleisön muodossa kortensa kekoon kantaneille jälleen iso kiitos, on mukavaa soittaa kun saa plusmerkkistä jälkilöylyä ja näkee että porukkaa on paljon ja väki myös tykkää pyörähdellä lavan edessä.




Saimme mielestäni erittäin arvokkaan palautteen, kun eräs herrasmies tuli kehumaan orkesterimme suoritusta sanomalla että meillä on hyvä soundi.

Tässä ollaan asian ytimessä - jos bändi kuulostaa omanlaiseltaan, ja soundissa on tyyliä, ollaan oikeiden asioiden äärellä. Silloin on jotain mitä tulla kuuntelemaan - bändiä, joka kuulostaa itseltään, bändiä jolla on oma soundi.



Mitä sitten taas katseluun tulee, ymmärrän toki, että esteettinen silmä lepää esim. juurikin herra Tähkän kanssa keikkailevassa Johanna Koivussa paremmin kuin allekirjoittaneen lavahabituksessa joka heiluu puolelta toiselle kuin kirves metsätöissä ja huutaa pää märkänä. Siltikin hyvä keikka on osiensa summa - pläjäys jossa on tapahtumaa, energiaa, asennetta, huumoria, hyvää menoa ja meininkiä - ja tietysti se hyvä soundimaailma.

Jos musiikki olisi pelkästään kuuntelua, ei tarvittaisi live-esiintymisiä.



Tästä päästäänkin asian kääntöpuoleen.

Eräät (sanoisinko jopa monet) musiikin ammattilaiset ovat sitä mieltä, että bändien pitää näyttää tietynlaisilta ja kuulostaa mahdollisimman samanlaisilta.

Kaikille soittajille turkkilainen takatukka, viininpunainen pikkutakki ja korviin asti ulottuva jenkkihymy ovat ilmeinen must. Kummelihan on lanseerannut menestyksekkäästi tämäntyyppisiä muusikkohahmoja jo kuta kuinkin kymmenen vuotta.



Haluavatko ihmiset sitten nähdä tuotteistettuja tanssiorkestereita? Pitääkö kaikkien hymyillä koko ajan? Pitääkö kappaleiden olla valmiiksi pureskeltua tusinasontaa, joka viihdyttää 3 minuuttia ja katoaa sen jälkeen mielestä nopeammin kuin lumiukko pannuhuoneesta, eikä jätä minkäänlaista tunnetilaa jälkeensä?

Seuraava edustaa henkilökohtaista mielipidettäni, eikä ole tarkoitettu loukkaukseksi ketään musiikin esittäjää eikä kuuntelijaa kohtaan. Tämän mielipiteen takia minut saa vapaasti lynkata tai leimata kukspääksi jos näin haluaa. Mutta.



Ajatelkaapa esim. pitkän linjan tanssiviihdyttäjää Finlandersia, ja heidän esittämäänsä kappaletta Oikeesti.

Ensin kehut : mieleenjäävä biisi ja hyvin tuotettu.



Sitten negatiivinen palaute : kyseinen kappale on mielestäni KAMMOTTAVAA KLISEISTÄ PASKAA JONKA JULKINEN ESITTÄMINEN PITÄISI PIEKSEMISEN UHALLA KIELTÄÄ.

Tässä kappaleessa on menty joka paikasta sieltä, missä aita on matalin, ja siitä huolimatta osataan tehdä oksettava mahalasku jonnekin keski-ikäisen miehen mukatunteellisen avautumisen ja slaavilaisen "ranteet auki"-meiningin välimaastoon.

Tämä kappale on musiikillinen vastine pirteälle tekohymylle. Pohjanoteerauksena mainittakoon vielä versio "uskon oikeesti joulupukkiin". Älkää nyt aikuiset miehet viitsikö.

Jos Finlandersin sävellys- ja sanoitustyöstä vastaavat voivat käsi sydämellä sanoa, että tämä on aito ja henkilökohtaisesti koskettava tarina, joka on tehty jostain muusta syystä kuin siitä, että tehdään kaupallinen sontahitti ja mennään nauraen pankkiin, olen syvästi pahoillani edellisestä ja pyydän anteeksi.



Nyt joku voi sanoa, että tee itse parempia kappaleita. Niin yritänkin tehdä. Silti kaupallisessa mielessä mitattuna olen valovuosia Finlandersia jäljessä. Tämä kyseinen klimppisoppa on myynyt platinaa. Siis ihan Oikeesti.


En ymmärrä. Mielestäni maailmassa on tuhansia parempia, sisällökkäämpiä, sielukkaampia, menevämpiä, paremmin sanoitettuja, tanssittavampia ja paremmin toteutettuja biisejä, mutta silti diipadaapa myy hyvin.

Miksi? Onko kyseessä levy-yhtiöiden monopoli, vai ihmisten ajattelemattomuus? Onko liian helppoa tarttua musiikkiin kuin McDonaldsin hampurilaiseen, sen sijaan että näkisi sen vaivan että selvittäisi onko jotain oikeaa ruokaakin tarjolla? Onko kyse laiskuudesta vai tietämättömyydestä? Tähän ei lienee helppoa löytää yksiselitteistä vastausta.


Fakta on kuitenkin se, että vain "mainstream"-myynnillä on suomessa mahdollista tulla toimeen. Musiikin tarjonta ja monipuolisuus on jatkuvasti kapenemassa kaikesta nettilatauksesta ynnä muusta jakelukanavahypesta huolimatta. Tästä huolehtivat formaattiradiot ja isot levy-yhtiöt. Kuka haluaa tehdä "taidetta" kun kaikki Idolsit ja muut Arikoivuset myyvät joka tapauksessa kultaa tai platinaa, kun tietyt hittitehtaat jakelukanavineen tuottavat näiden artistien kappaleet alusta loppuun ja huolehtivat siitä, että ne myös myydään?


Jos Ameriikassa onnistuu tekemään menestyvän Indie-bändin levytyksen "pienelle" fanikunnalle, puhutaan puolen miljoonan levyn myynnistä. Suomessa vastaava myyntiluku on väkilukuun suhteutettuna kuta kuinkin 1/50 osa tästä, eli 10 000 levyä. Kun levy-yhtiön break even on noin 8 000 levyn kohdalla, jää taiteilijalle itselleen huikeat 2 000 levyn myyntiprovikat törsättäväksi. Sillä ei kuulkaa vielä osteta omakotitaloa Heinolasta.

Kultalevyn myyntiraja on nykyään 15 000 albumia. Kissankultalevy?


Oma lukunsa on vanhan liiton jääräpäät kuten CMX joka on sanellut omat ehtonsa levypomoille, jotka pitkin hampain suostuvat, kun tietävät että Yrjänän levy myy yhtiön plussalle joka tapauksessa. Uusille kyvyille ei moista mahdollisuutta enää suoda. Levymyynti ei siis ole enää se juttu, jolla artisti rikastuu. Jää vielä esiintyminen. Silläkään ei rikastu, jos ei vietä 200 päivää vuodesta tien päällä.



Live-soittamiseen kannattaa panostaa - enemmän kuin sen liivin ja peruukin hinta. Kun vedetään, vedetään aina täysillä, eikä puhallella muniin. Näin se homma etenee.



-Pastori-